Saturday, November 4, 2017

Puhdasta kultaa vai kissankultaa?

Puhdasta kultaa

Apostolien tekojen seurakunnan menestys perustui siihen, että ylösnoussut elävä Jeesus Kristus johti ilmeisellä ja vastaansanomattomalla tavalla seurakuntaansa lupauksensa mukaan.

Seurakunta näytti ulospäin vainotulta ja kärsivältä, mutta oli sisältä täynnä Jumalan maailmoista tullutta voimaa, joka ilmeni käsinkosketeltavalla tavalla ulospäin. Ihmiset olivat alati Herransa edessä elävässä rukouksessa ja Jeesus toimi silloin lupauksensa mukaisesti.

Tämä kaikki tapahtui ilman sielua puristavaa väkinäistä yrittämistä. Oltiin aidosti hengellisiä eikä sielullisia. Seurakuntalaiset elivät lähellä Herraa. He rukoilivat ja rukous oli elävää sekä äärimmäisen voimallista. Heidän salaisuutensa oli kahdenkeskiset kammiossa vietetyt hetket Jeesuksen kanssa sekä yksilöinä että seurakuntana. Sieltä kumpusivat elävän veden yliluonnolliset virrat ulospäin kadotettuun maailmaan.

Kaiken keskipisteenä ja moottorina oli Jeesus Henkensä kautta, joka toimi vajavaisten ihmisten kautta. Ihminen vain katsoi, kun Pyhä Henki toimi. Ihminen sai levosta käsin olla uskollinen siinä vähäisessä toimeksiannossa, minkä kammiossaan Jeesukselta sai. Ja se riitti mullistamaan ympärillä olevan maailman.

Kissankultaa

Lopunajan Laodikean seurakunnassa elävä Jeesus Kristus on seurakunnan ulkopuolla, vaikka seurakunta luulee Hänen olevan sisäpuolella.

Seurakuntaa Jeesuksen sijaan johtavat ihmiskäsin tehdyt sielunvoimat, jotka saavat kaiken näyttämään hyvin mahtipontiselta ja suurelta. Kaikki on niin äärimmilleen ulospäin kiillotettu, ettei mitään näytä puuttuvan.

Todellisuudessa Jumalan silmissä heiltä puuttuu kaikki. Heillä ei ole mitään aitoa. Heillä ei ole aitoa puhdasta kultaa vaan kissankultaa. Heillä ei ole näkökykyä vaan he ovat sokeita. Heillä ei ole lahjavanhurskauden vaatetta vaan he ovat alastomia. Jeesus kutsuu heitä kurjiksi ja säälittäviksi. Heitä, joiden keskellä Jeesus ei ole, vaikka he luulevat niin.

Voiko olla säälittävämpää kuin seurakunta ilman Jeesusta? Voiko olla teennäisempää kuin ylistyskokous ilman Jeesusta? Voiko sokeus olla enää syvempää ihmisellä, joka ylistää, palvoo ja juhlii Jeesusta, vaikka Jeesus ei asu ihmisen sydämessä?

Tässä on meille suuri itsetutkiskelun paikka. Onko hengellisyytemme aitoa Jumalalta saatua puhdasta kultaa vai äärettömän taidollisesti ihmiskäsin rakennettua kissankultaa? Katsokaamme seurakuntaamme, kristikuntaamme ja yksilöuskovia! Meidän ei tarvitse kuin todeta, että jotain äärettömän tärkeää ja aitoa puuttuu kristillisyydestämme.

Katso mitä Jeesus sanoo tälle seurakunnalle:

"Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella..." (Ilm. 3:17,19-20)

Sydämeni huuto yhä syvemmin ja epätoivoisemmin on tänään: "Rakas Jeesus, tule takaisin seurakuntaasi. Tässä olen ilman ehtoja. Uudista työsi minussa ja anna kuulla äänesi. Vuodata armon ja rukousksen Henki vielä kerran yllemme niin, ettei kallis elämämme kuluisi penseydessä ilman todellista Jumalan Hengen elämää! Aamen."

No comments:

Post a Comment

Kiitos kommentista ja palautteesta! Arvostan sitä suuresti.