tiistai 28. marraskuuta 2017

Ylpeyden henki

Kirjoitan sinulle rakas veljeni ja sisareni vakavasta eksytyksestä, joka niin helposti tempaa mukaansa raamatulliset uskovat.

Tulkoon mainituksi myös, että Jumala on voimakkaasti ottanut minut kiinni tästä eksytyksestä. Sain joitain aikoja sitten tehdä parannuksen kyseisestä synnistä.

Muutama kysymys aluksi
Onko sinusta hauskaa, kun harhaoppinen ihminen lankeaa? Olit oikeassa ja nyt on ansaittu oikeus nyökytellä päätä hurskaana kristittynä.
Koetko olevasi muita parempi, kun ymmärrät Raamattusi paremmin kuin äärikarismaattiset harhaoppiset? Ymmärrät, että Hengestä juopuminen ja menestysteologiset harhat ovat Raamatun vastaisia oppeja. Tästä syystä on mukavaa täydellisten seurassa märehtiä ja pyöritellä päätä, miten pielessä torontolaiset, betheliläiset ja hillsongilaiset ovat.
Viljeletkö jatkuvasti puolipilkallisia vitsejä eksytyksen vallassa olevista ihmisistä? On mukavaa nauraa niille, jotka Jumalan sana tuomitsee. On hauskaa, miten sokeita he ovat. Ja mitä sairaammin joku kieriskelee lavalla, sitä hauskempaa sinulla on, kun katselet Youtubesta eksytettyjen ihmisten hörhöilyä. Tunnetko sielua hyväilevää tyytyväisyyttä, kun saat veljien ja sisarten kanssa naureskella tälle kaikelle, kun itse olet aidosti oikeassa?
Salli minun tuoda muutama ajatus sinulle, jonka uskon Pyhän Hengen laskeneen sydämelleni.
Jeesus ja eksyneet
Silloin, kun sinä vaelsit eksyneenä lampaana maailman teillä, nauroiko Jeesus sinulle? Oliko Jeesus onnellinen, kun olit harhassa ja eksyneenä? Silloin, kun käsitit jonkin asian Raamatusta väärin, pilkkasiko Jumala taivaassa sinua silloin? Oliko Jumalan Hengen mielestä hauskaa, kun lankesit julkisesti tai salaa? Keksivätkö enkelit taivaassa vitsejä sinusta ja ystävistäsi, kun joudutte hengelliseen kriisiin? Ei. Mutta teetkö sinä silti näin? Sinulla on silloin suuremmat valtuudet ja oikeudet kuin Jumalalla itsellään. Enkeli Miikael ei herjannut edes perkelettä, vaikka olisi ollut ehkä syytäkin.
Jeesus ei pilkkaa, naura tai nyökyttele tyytyväisenä päätä katsellessaan eksyksissä olevia ihmisiä. Jeesus itkee heitä. Hän säälii heitä. Hän rakastaa heitä. Ymmärrätkö, kuinka kaukana on pilkkaavan ja ylevästi naureskelevan kristityn ylpeä sydän Jeesuksen sydämestä? Se on lähempänä Saatanan mielenlaatua. Saatana on tyytyväinen ja nauraa, kun ihminen eksyy.

Kristitty, joka pilkkaa, vitsailee tai salaa iloitsee harhaan joutuneiden ihmisten kustannuksella, korottaa itsensä Jumalaa korkeammalle. Hän ottaa lihan käsivarrella itselleen oikeuden, jota Jumalakaan ei ota itselleen. Hän ottaa oikeudekseen lyödä ja turmella Jumalan kuvaksi luotua ihmistä. Hän lukeutuu siihen palvelijaan, jota Jeesus kutsuu pahaksi, koska hän rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan. (Matt.24:49) Ja jos nämä ihmiset eivät tee parannusta, Jeesus määrää heille saman hirvittävän osan kuin tekopyhille ja ulkokullatuille. (Matt.24:50-)
Ylpeyden hirvittävä synti
Sisällämme oleva ylpeys paljastuu aina jollain tavalla. Yksi näkyvä tapa on toisten pilkkaaminen joko suoraan tai epäsuorasti. Pilkkaaja nostaa aina itsensä pilkatun yläpuolelle. Hänellä on ylevyyden tunne jostain asiasta. Kun oikeaoppinen kristitty toimii tällä tavalla, hän lankeaa suurimpaan syntiin, mitä Raamattu tuntee. Tuo synti, ylpeys, koitui aikanaan Luciferin lankeemukseksi. Se on äärimmäisen kadottava synti. Se johtaa ihmisen pimeyteen ja helvettiin ellei ihminen tee rehellistä parannusta siitä. Se kadotti aikanaan kauniin Luciferin ja se kadottaa myös oikeassa olevan kristityn ellei hän murru tuon synnin edessä ja tee parannusta.
Tutkikaa itseänne
Tarkkaa hyvä oikeaoppinen lukijani nyt elämääsi. Onko sinulla salaa hyvä mieli siitä, kun Patrick Tiainen lankesi? Tunnetko suurta mielihyvää siitä, kun Markku Koivisto lankesi? Onko sinusta kiva heittää vitsiä torontolaisuudesta, naurukohtauksista ja Amerikkalaisista äärikarismaattisista puhujista? Jos näin on, sinä olet Raamatun mukaan pilkkaaja, ja pilkkaajat eivät peri Jumalan valtakuntaa. (1.Kor.6:9-10) Olet äärettömän kaukana siitä mielenlaadusta, mikä Jeesuksella on. Jeesus itkee näiden henkilöiden puolesta, joita sinä pilkkaat, ja joiden yläpuolelle itsesi nostat. 
Ehkä ajattelet, että olet oikeassa ja he väärässä. Mahdollisesti olet siinä oikeassa, mutta te kummatkin olette yhtä eksyksissä kahdessa eri äärilaidassa. Sinä olet ylpistynyt Luciferin tavoin ja lähimmäisesi on harhaoppien eksyttämä. Te kummatkin tarvitsette Jeesusta ja uudistumista.
Ylpeyden henki opetuslapsissa
Tuo henki ilmaisi kerran itsensä Ukkosenjylinänä pojissa, Jaakobissa ja Johanneksessa, kun he olivat valmiita tuhoamaan tulella syntisen ja harhaoppisen Samarian kylän. Katso, miten Jeesus heitä nuhtelee tässä tilanteessa: ”TE ETTE TIEDÄ, MINKÄ HENGEN OMIA TE OLETTE!” (Luuk. 9:55)  Järkyttävä vastaus Mestarilta oikeaoppisille Jeesuksen seuraajille, jotka lankesivat ylpeyteen nostaen itsensä tuon Samarian kylän yläpuolelle. 
Riitaisuuden tuli
Tarkkaa vielä hyvä lukijani itsessäsi erästä asiaa, jos sen kestät. Millainen tuli sinulla palaa sydämessäsi? Hengen tuli vai riivaajien viisauden tuli. Usko pois, että monet sekoittavat nämä tulet toisiinsa niin helposti, vaikka toinen on peräisin helvetistä ja toinen taivaasta. Ehkä kutsut sydämesi paloa raamatullisuudeksi ja rakkaudeksi Sanaa kohtaan. Mutta oletko varma, että se on sitä? Katseleppa hetken peittämättömin kasvoin Sanan peilin edessä itseäsi:
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno (Jaak. 3:14-16)
Niinpä niin. Jos sydämessämme on katkera kiivaus ja riitaisuus, sydämemme on maallisuuden, sielullisuuden ja riivajien viisauden vallassa. Sinun mielestäsi ehkä harhassa olevat uskovat ovat riivajien oppien, sielullisuuden ja maallisuuden vallassa. Ehkäpä ovatkin, mutta ylpeänä ja kiivaana pilkkaaajana olet yhtälailla sinäkin.
En syytä ketään. En osoittele sormellani ketään. Tahdoin jakaa kanssasi asian, jonka koin Jumalan laskeneen sydämelleni, ja jostä Hän otti minut kiinni. Koettele sinä Herrasi edessä kaikki ja pidä se, mikä on hyvää. Muista, että Jumala ei katso henkilöön edes sinun kohdallasi. Et voi ylpeänä naureskelijana kätkeytyä oikeaoppisuutesi ja näennäisen raamatullisuutesi taakse. 

Jos on aihetta parannukseen, tehkäämme parannus pian, koska kyseessä on äärimmäisen vaarallinen ja kadottava synti. Haureus ja juoppous näkyvät ulospäin, eivätkä ne pukeudu kristillisyyden vaatteisiin. Ylpeys sensijaan verhoutuu mitä kauniimpiin vaatteisiin oikeassa olevien uskovien sydämissä. Siksi se on vaarallinen kuin syöpä, jos sitä ei käsiteellä juuria myöten Jeesuksen veren alla.

torstai 9. marraskuuta 2017

Hän etsii vain yhtä miestä

Ajattele, jos Jumala alkaisi käyttämään sinua ennennäkemättömällä tavalla. Saisit olla sellaisella paikalla, jonka seurauksena koko Suomen kansan kohtalo kääntyisi ja tuhannet sielut pelastuisivat. Tuo palvelutyö puhdistaisi Siionimme kaikesta väärästä tulesta ja harhaopeista.

Kukaan ei tietäisi

Tämä kaikki kuitenkin tapahtuisi salassa. Jopa niin salassa, että kukaan ei koskaan saisi tietää sinun palvelutyösi olevan tämän kaiken takana. Ihmiset ja koko valtakunta ihmettelisi Jumalan suuria tekoja, jota Hän kauttasi tekee, mutta koskaan sinä et saisi siitä ihailua ja kiitosta siitä osaksesi.

Sen sijaan saisit katsella, miten kymmenet pastorit ja julistajat saisivat tuosta herätyksestä kiitosta ja kunniaa itselleen. Samaan aikaan sinä olisit unohduksissa hamaan hautaan saakka. Kukaan ei saisi tietää nyt eikä tulevaisuudessa, että tuon suuren Hengen vuodatuksen airueena toimit juuri sinä. Vasta ikuisuudessa Herra maksaisi palkan sinulle. Vain Herra antaisi sinulle kunnian tästä kaikesta.

Miltä tämä kuulostaisi? Tuntuuko epämiellyttävältä vai riittäisikö tämä sinulle? Et saisi olla väkevä soturi ihmisten silmissä. Herärysliikkeet eivät hehkuttaisi sinua etkä saisi palstatilaa kristillisissä viikkolehdissä. Osaisitko tuolloin iloita siitä, että Herra saa kunnian ja Kristuksen nimi kirkastuisi maailmalle samaan aikaan, kun sinä olet kaukana ihmisten kiitoksilta? Olisiko sydämesi pakahtua onneen, koska Jeesus kirkastuisi ihmisille ja Jumalan nimeä yksin kiitettäisiin kaikesta?

Kristillinen kenttä tänään

Tänään Jumala etsii ihmistä, joka on kiinnostunut vain kirkastamaan elämällään Kristusta eikä omaa nimeään kristillisellä kentällä. Liian monta vuotta olemme juosseet pikku-kristuksien perässä, jotka lupaavat sadetta, vaikka sadetta ei ole koskaan tullut. He ovat profetoineet ja lupailleet suuria, mutta kristillinen kenttä on heidän jäljiltään kuin rikkirevitty ja tulella poltettu tanner. Ainut, joka on saanut kunnian, on tuo julistaja tai puhuja itse.

Nyt Jumala etsii yhtä miestä tai naista, joka on kiinnostunut ainoastaan siitä kunniasta, joka tulee Herralta. Sellaista Jumalan erikoiskoulussa kasvanutta ristin tien kulkijaa, jolle ihmisten sanomiset eivät enää merkitse yhtään mitään; eivät kehut eivätkä pahat puheet. Sellaista Jumalan ihmistä, joka on sydämestään kiinnostunut vain siitä, mitä mieltä Jumala on hänestä.

Ihmiskunnian katoavaisuus

Todellinen Jumalan pelko on sitä, että ainut mielipide ja kunnia, joka merkitsee meille jotain, on Jumalan mielipide ja kunnia. Todellisen Jumalanpelon sisäistäneinä kristittyinä emme katso koskaan ihmiseen, vaikka kyseessä olisi oma lapsemme tai aviopuolisomme. Jos meillä on aito ymmärrys ja halu olla sisällä Jumalan pyhissä suunnitelmissa, meidän on oltava täysin lahjomattomia tässä asiassa.

Kaikki ihmiskunnia palaa kerran. Kaikki hyvät puheet ja ylistykset koetellaan kerran tulessa. Ratkaisevaa on se, mitä Herra sanoo meidän vilpittömyydestämme ja puhdassydämisyydestämme. Kerran ikuisuudessa ei merkitse mitään, vaikka koko maailma olisi kehunut ja ylistänyt meitä, jos Jumala sanoo jotain meidän palvelutyötämme vastaan. Yksi hyvä sana Jumalalta meille on enemmän kuin koko maailman hurraahuudot ja kunnia.

Vakavaa Raamatun sanaa

Raamattu sanoo eräistä hengellisen työn tekijöistä seuraavaa:

Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. (Joh.12:43)

Ajattele Paavalia. Löytyi vain yksi mies, Timoteus, joka etsi vain Jumalan kunniaa eikä omaansa. Ajattele, alkuseurakunnan aikaa Paavalin lähellä oli vain yksi tällainen mies:

Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on. Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä. (Fil.2:20-22)

Jeesus mitätöi sellaisen ihmisen uskon, joka pyrki etsimään ihmisten kunniaa:

Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? (Joh.5:44)

Jeesus antoi ymmärtää, että Jumalan valtakunnan työhön kriteerinä on se, että kaikessa on kiinnostunut vain siitä, että on Herralleen mieliksi:

Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä. (Joh. 7:18)

Paavalille uskottiin suuria asioita, koska hän tahtoi olla Herralle mieliksi eikä etsinyt ihmisten kiitosta:

Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. (1.Tess.2:4)

Missä hän on?

Niinpä niin. Me ihmettelemme herätyksen puuttumista. Meidän pitäisi pikemminkin surra ja ihmetellä yhden tällaisen miehen tai naisen puuttumista. Eikö Jumala löydä ketään edellämainitunlaista lahjomatonta vanhurskauden tammea, jota ihmiskunnia tavoittelu ja ylpys ei kaada nurin.

Siispä kysyn: löytyykö miestä tai naista, jota kiinnostaa vain se, että Jeesuksen nimi kirkastuu? Löytyykö kristittyä, joka kavahtaa ihmiskunniaa, näkee sen perkeleen liittolaisena ja suurempana syntinä kuin juoppouden? Löytääkö Jumala Suomen Siionista sellaista ihmistä, jonka sydän on koeteltu, vapaa ja puhdas kaikesta tarpeesta miellyttää puheillaan ihmisiä ja saada heiltä ihailua? Löytyykö sellaista koeteltua sydäntä, joka ylpistymättä kestäisi sen, että Jumala käyttää häntä voimallisesti?

Tyhjä muurinaukko

Taivas katsoi kerran alas maahan ja kysyi:

Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt. (Hes. 22:30)

Eikö tämä vedä meitä polvilleen ja murra sydäntämme? Jumala etsimällä etsi tällaista miestä. Mutta Hän ei löytänyt. Ei ainoatakaan.

Löytääkö Jumala tuon miehen tai naisen tänään? Jos ei löydä, meillä on todella huonosti asiat.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Puhdasta kultaa vai kissankultaa?

Puhdasta kultaa

Apostolien tekojen seurakunnan menestys perustui siihen, että ylösnoussut elävä Jeesus Kristus johti ilmeisellä ja vastaansanomattomalla tavalla seurakuntaansa lupauksensa mukaan.

Seurakunta näytti ulospäin vainotulta ja kärsivältä, mutta oli sisältä täynnä Jumalan maailmoista tullutta voimaa, joka ilmeni käsinkosketeltavalla tavalla ulospäin. Ihmiset olivat alati Herransa edessä elävässä rukouksessa ja Jeesus toimi silloin lupauksensa mukaisesti.

Tämä kaikki tapahtui ilman sielua puristavaa väkinäistä yrittämistä. Oltiin aidosti hengellisiä eikä sielullisia. Seurakuntalaiset elivät lähellä Herraa. He rukoilivat ja rukous oli elävää sekä äärimmäisen voimallista. Heidän salaisuutensa oli kahdenkeskiset kammiossa vietetyt hetket Jeesuksen kanssa sekä yksilöinä että seurakuntana. Sieltä kumpusivat elävän veden yliluonnolliset virrat ulospäin kadotettuun maailmaan.

Kaiken keskipisteenä ja moottorina oli Jeesus Henkensä kautta, joka toimi vajavaisten ihmisten kautta. Ihminen vain katsoi, kun Pyhä Henki toimi. Ihminen sai levosta käsin olla uskollinen siinä vähäisessä toimeksiannossa, minkä kammiossaan Jeesukselta sai. Ja se riitti mullistamaan ympärillä olevan maailman.

Kissankultaa

Lopunajan Laodikean seurakunnassa elävä Jeesus Kristus on seurakunnan ulkopuolla, vaikka seurakunta luulee Hänen olevan sisäpuolella.

Seurakuntaa Jeesuksen sijaan johtavat ihmiskäsin tehdyt sielunvoimat, jotka saavat kaiken näyttämään hyvin mahtipontiselta ja suurelta. Kaikki on niin äärimmilleen ulospäin kiillotettu, ettei mitään näytä puuttuvan.

Todellisuudessa Jumalan silmissä heiltä puuttuu kaikki. Heillä ei ole mitään aitoa. Heillä ei ole aitoa puhdasta kultaa vaan kissankultaa. Heillä ei ole näkökykyä vaan he ovat sokeita. Heillä ei ole lahjavanhurskauden vaatetta vaan he ovat alastomia. Jeesus kutsuu heitä kurjiksi ja säälittäviksi. Heitä, joiden keskellä Jeesus ei ole, vaikka he luulevat niin.

Voiko olla säälittävämpää kuin seurakunta ilman Jeesusta? Voiko olla teennäisempää kuin ylistyskokous ilman Jeesusta? Voiko sokeus olla enää syvempää ihmisellä, joka ylistää, palvoo ja juhlii Jeesusta, vaikka Jeesus ei asu ihmisen sydämessä?

Tässä on meille suuri itsetutkiskelun paikka. Onko hengellisyytemme aitoa Jumalalta saatua puhdasta kultaa vai äärettömän taidollisesti ihmiskäsin rakennettua kissankultaa? Katsokaamme seurakuntaamme, kristikuntaamme ja yksilöuskovia! Meidän ei tarvitse kuin todeta, että jotain äärettömän tärkeää ja aitoa puuttuu kristillisyydestämme.

Katso mitä Jeesus sanoo tälle seurakunnalle:

"Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella..." (Ilm. 3:17,19-20)

Sydämeni huuto yhä syvemmin ja epätoivoisemmin on tänään: "Rakas Jeesus, tule takaisin seurakuntaasi. Tässä olen ilman ehtoja. Uudista työsi minussa ja anna kuulla äänesi. Vuodata armon ja rukousksen Henki vielä kerran yllemme niin, ettei kallis elämämme kuluisi penseydessä ilman todellista Jumalan Hengen elämää! Aamen."