maanantai 2. lokakuuta 2017

Likinäköiset

Minua surettaa ja jopa ärsyttää, kun aikamme kristityt elävät niin voimakkaasti silmät luotuina tähän aikaan ja sen ongelmiin. Monille ajallinen ja ulkoinen hyvinvointi on uskossa säilymisen edellytys.

Samaan aikaan miljoonia veljiämme ja siskojamme kidutetaan ja revitään kappaleiksi. Ja kuitenkin he kestävät uskossa. Eikö ole älytöntä? He kestävät ja me emme?

Tapaus Mooses

Raamattu sanoo Mooseksesta:

Hän piti parempana kärsiä Jumalan kansan kanssa kuin saada synnistä hetkellistä nautintoa. Hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.. Hän kesti, koska hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön. (Hepr. 11:25-26)

Me olemme usein niin likinäköisiä. Elämme tässä hetkessä. Näemme vain tämän hetken vaikeudet ja ahdistukset unohtaen niiden olevan vain hetken kestävää kevyttä ahdistusta verrattuna tulevaan.

Mooses oli suurin Jumalan mies Vanhassa testamentissa. Nöyrin kaikista, sanoo Raamattu. Suurimmat ihmeteot tapahtuivat Mooseksen kautta.

Mooseksen salaisuus oli se, että hän hengessään näki Jumalan maailmoihin. Hän näki siihen oikeaan todellisuuteen, mitä silmät eivät näe. Tuo iankaikkisuusnäkökulma silmissään hän rohkeni tekemään inhimillisesti katsoen älyttömiä valintoja.

Ajattele, että hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana aarteena kuin kaikkea, mitä tämä maailma tarjoaa! Me saatamme heittää hanskat tiskiin, jos tulee lopputili, lomautus, terveys reistailee tai kaveri sanoo pahasti.

Miksi olet uskossa?

Olemmeko uskossa siksi, että Kristus antaa meille työpaikan? Vai siksi, että saisimme paremman ystäväverkoston, johon ei tarvitse pettyä? Vai ehkä sen vuoksi, ettemme sairastuisi? Nämä ovat kaikki hyviä asioita, mutta Kristus ei kuollut sitä varten, että saisimme paremman hyvivoinnin ajassa. Ympäri maailman kristittyjä kidutetaan, tapetaan, orjuutetaan ja häväistään. Ja me olemme valmiit kapinoimaan Jumalaa vastaan, kun meille ei moikata kokouksessa tai nuorisopastori tiuskasee väärin. Ei! Kristus kuoli meidän puolestamme, että saisimme syntimme anteeksi ja kirkastaisimme häntä. Että etsisimme häntä ja vaeltaisimme katse Häneen luotuna, ei itseemme ja muihin. Salli minun rakkaudella sanoa; et selviä tulevista ajoista, jos et opi katselemaan hengen silmilläsi näkymättömiä ja tulevia.

Siunausten hinta

Mooses näki parempana kärsiä Jumalan kansan kanssa kuin saada synnistä lyhytaikaista nautintoa. Tämä on niin päinvastaista meidän drive in-kristillisyydelle. Haluamme kaikki Jumalan siunaukset nyt ja heti maksamatta niistä mitään hintaa. Ja kun Jumala koettelee meitä niin kuin Moosesta tai Joosefia, olemme valmiit hylkäämään Jeesuksen.

Haluamme kaiken, mitä maailma tarjoaa ja kaiken mitä Jumala tarjoaa. Emme ole valmiita kärsimään ja saamaan osakseemme pilkkaa puhumattakaan muita vastoinkäymisiä. Kuule mitä Moosekselle kärsimysket ja pilkka merkitsi! Ne olivat hänelle elämän suurin aarre. Ne olivat enemmän kuin kaikki maailman loisto ja synti yhteensä. Tämä kaikki on mahdotontonta ellemme näe hengessä iankaikkisuuteen tulevaan maahan, joka aivan hetken kuluttua aukeaa eteemme.

Etsitkö Jumalan siunauksia? Haluatko olla suuri Jumalan mies tai nainen? Sinun on oltava ensin muukalainen tässä maassa. Et voi omistaa Egyptiä ja Jumalan siunauksia samaa aikaa. Sinun on tehtävä selkeä pesäero maailman ja Jeesuksen välillä. Sinun on rohkeasti otettava vastaan ilolla Kristuksen pilkka. Se on oltava sinulle aarteena ja kalleimpana kaulakoristeena. Paavalin mukaan vainojen ja ahditusten tulisi olla jopa kerskauksen aiheena, koska juuri silloin Kirkkauden Henki lepää yllämme. Tämä on mahdollista vain, kun nostat silmäsi pois omasta itsestäsi, ja ikään kuin näet sen, mikä on näkymätön.

Laske kustannukset uudelleen

Jos olet uskossa vain tätä aikaa varten, olet Raamatun mukaan maailman surkuteltavin ihminen. Ehkä meillä on syytä tarkastella omia perustuksiamme, motiiveitamme ja laskea kustannuksiamme uudelleen. Onko Kristus minulle kaikki silloinkin, kun minulla ei ole mitään muuta? Seuraanko Jeesusta, vaikka en ajallisesti saisi mitään muuta kuin kärsimystä? Olenko valmiina tarpeen tullen luovuttamaan kaiken omistamani ja rakkaani pois, jos se on Jeesuksen seuraamisen hinta? Tiedätkö, että miljoonat ihmiset joutuvat maailmalla vastaamaan näihin kysymyksiin tullessaan uskoon? Kun kustannukset on alussa laskettu tarkasti, emme loukkaannu Jeesukseen koettelemusten tullessa. Vai olemmeko me uskossa vain, jos se kannattaa ajallisesti? Jos näin on, emme selviä tulevien aikojen myrsykyistä. Jeesus ei luvannut koskaan meille ajallisesti suurta menestystarinaa vaan päinvastoin.

Nyt on vielä aika lujittaa perustuksiamme ja laskea kustannukset oikein. Jos todella näkisimme edessämme olevan kirkkauden, kaikki muu olisi sen rinnalla vain halpaa rihkamaa, olipa se sitten rikkautta tai synnin houkutusta. Valitkaamme siis Jeesus, vaikka se valinta veisi meiltä kaiken maallisen ja ajallisen. Hän on kaiken sen arvoinen ja vielä enemmän.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Näky viimeisten päivien kristityistä (David Wilkerson)

Kirjassaan Näky (v. 1974), David Wilkerson näkee saatanan tulevan viimeistä kertaa Jumalan eteen pyytämään kiusaamaan viimeisen ajan kristittyjä. Seuraavassa ote kyseisestä Wilkersonin kirjan tekstistä. Saakoon se sinussa ja minussa tarvittavat korjaustoimenpiteet aikaiseksi niin kauan kuin se on mahdollista.

Saatana tulee Herran eteen

“Ja Herra sanoi saatanalle: ´Mistä sinä tulet?´ Saatana vastasi: ´Maata kiertämästä ja kuljeksimasta ja tarkkailemasta lopun ajan kristittyjä. Ja Herra sanoi saatanalle: Oletko pannut merkille lopun ajan kristityt, -miten nuhteettomia, miten rehellisiä, miten jumalaa pelkääviä ja Kristusta rakastavia he ovat? Miten he yrittävätkään karttaa pahaa? Sitten saatana vastasi Herralle: Niin, mutta otahan pois se aitaus, jonka olet rakentanut heidän ympärilleen. Job ei olisi hyljännyt sinua köyhyydessään, mutta sinun ei tarvitse muuta kuin lisätä ja siunata kaikkia viimeisen ajan kristittyjä yli kaiken sen, mitä Jobilla oli, ja saat nähdä mitä tapahtuu. Anna heille kaikille omaisuutta yltäkylläisesti niin kuin Jobille. Rakenna heille hienot, uudet kodit. Anna heille hienoja autoja, rahaa ja kaikenlaisia laitteita niin paljon kuin he tarvitsevat. Hukuta heidät asuntovaunuihin, veneisiin, ulkomaanmatkoihin, hienoihin vaatteisiin, eksoottisiin ruokiin, maatiloihin ja säästötileihin. Saat nähdä, kuinka käy viimeisille kristityillesi, kun heistä tulee kylläisiä, rikkaita, kun he saavat lisää tavaroita ja kun he eivät enää tarvitse mitään. He hylkäävät Jumalan ja heistä tulee itsekeskeisiä.”

Näen, että autoista, vaatteista, moottoripyöristä ja kaikenlaisesta materiaalisesta tulee kristityille suurempia esteitä kuin huumausaineista, seksistä tai alkoholista. Näen, miten tuhannet kristityt kiintyvät tavaroihinsa ja miten ne lakkaamatta vaivaavat heitä. He ovat niin kääriytyneet materialismiin, että heistä tulee välinpitämättömiä, sokeita, heikkoja ja hengellisesti alastomia. Kuitenkin kaiken materialistisuuden keskellä he ovat kurjhia ja täysin tyytymättömiä.

Näyssäni näen saatanan seisovan taka-alalla nauramassa pahanilkistä naurua:

“Katso kaikkia rahahulluja kristittyjä, keikareita! Iskikö teihin arvopaperivirus! Hankkikaa kasoittain rahaa! Ostakaa uusia huonekaluja! Hankkikaa suurempia autoja! Kaksi tai kolmekin kappaletta! Ostakaa, sijoittakaa, myykää, menkää naimisiin ja erotkaa! Tämä kaikki sai Lootin sukupolven raunioiksi. Ja niin se saa teidätkin. Te hyvin palkatut, hyvin syöneet ja mukavuutta rakastavat kristityt käytte laiskoiksi, välinpitämättömiksi, ja siksi te olette helppo saalis. Jumala, anna heille lisää kaikkea tuota. Välinpitämättömyys on valtaamassa useimmat heistä, ja se tekee minun työstäni helpompaa”

Rakkaus nautintoihin

Näen monien viimeisen ajan kristittyjen, jotka kerran rakastivat Jumalaa, joutuvan perikatoon siksi, etteivät he voi olla rakastamatta nautintioja. Jumalaa rakastavat eivät saa tyydytystä huumausaineista, laittomasta seksistä, alkoholista, tupakasta tai rivoudesta. Paholainen  tietää tämän. Useimmat näistä lihallisista nautinnoista ovat loukkaavia ja vastemielisiä kristityille.  Näen tuhansien kristittyjen istuvan teattereissa ja asettuvan alttiiksi häpeällisille esityksille, joita he kerran vihasivat. He eivät ole antautuneet mihinkään erikoiseen syntiin, mutta he ovat langenneet värielokuvien, lukuisien kutsujen, seuraelämän ja juominkien hyvinvoiviksi orjiksi. He rakastavat kyllä Jumalaa, mutta he rakastavat nautintoja vielä enemmän. He eivät ole oikeastaan syntisiä Jumalan edessä, ainoastaan vieraita hänelle. Heillä on kiire keinuessaan mukana vauhdissa ja yrittäessään elää vapautunutta kristillistä elämää, että he eivät edes tiedä, miten he ovat muuttuneet ja millaisiksi he ovat tulleet.

Kristittyjen äkillinen evakuointi maan päältä yllättää monet heistä äkkiarvaamatta. Heistä on tullut seurallisia kyläluutia, jotka eivät enää ehdi puhua hetkeäkään Jumalalle yksinäisessä rukouskammiossa.

Vapaa-ajan väärinkäyttö

Näen, että tulevaisuuden synti on vapaa-ajan väärinkäyttö. Tällä ei ole mitään tekemistä niiden viikkojen kanssa, jotka on vietetty lomalla. Ei ole kysymys ajasta, jonka vietät Euroopassa tai Pyhässä maassa. Ei ole kysymys jostakin metsästys- tai kalastusretkestä. Ei ole kysymys tunneista, jotka on vietetty lainelautaurheilun, veneilyn, vesihiihdon tai ratsastuksen parissa. Ei! Uskon, että kaikki nämä ovat hyviä. Minä puhun kaikesta hukkaan tuhalatusta ajasta; ajasta, joka ihmisellä on käyettävissään valitakseen itse, miten käyttää sen; ajasta, jonka hän voisi käyttää keskustelemiseen Taivaallisen Isän kanssa. Kysymys ei ole loman ottamisesta eikä harrastuksista. Kysymys on tuhlatusta ajasta, joka sen sijaan, että se olisi voitu käyttää seurusteluun Taivaallisen Isän kanssa, onkin käytetty kaikkeen muuhun. 

Näen, että saatana tulee jälleen syyttämään viimeisiä kristittyjä:

“Katso, lopun ajan kristittyä, tuota television orjaa! Katso häntä! Hän kuluttaa tuntikausia aikaansa katsomalla sarjafilmejä, huvinäytelmiä, urheiluotteluita, mutta hänellä ei ole aikaa olla kahden kesken Jumalan kanssa. Hän ei saa Jumalaa mahtumaan aikatauluunsa. Hän metsästää, kalastaa, matkustaa. Hän pelaa golfia, tennistä ja koripalloa. Hän käy elokuvissa ja kutsuilla, ja hänestä on tullut kyläluuta, mutta hänellä ei ole aikaa lukea Raamattua tai rukoilla. Tämäkö on lopunajan kristitty, joka vaeltaa uskossa? Onko tämä se kristitty, jonka usko voittaa maailman? Onko tämä se kristitty, jonka on määrä valmistua tulevaa aikaa varten, jolloin vaino ja kaaos ovat maailmassa? Ovatko nämä niitä hummarikristittyjä, joiden päälle maailma kaatuu?”

Tulevaisuuden suurin synti Jumalaa vastaan ei ole ruumiin väärinkäyttö, ei lihan himojen tyydyttämionen eikä edes Hänen nimensä kiroaminen. Suurin synti Jumalaa vastaan on yksinkertaisesti se, että ihmiset eivät välitä Hänestä silloin, kun Hän selvästi kutsuu. Näen tässä salassa tapahtunutta kehitystä. Lopun ajan kristityt, jotka elävät paljon lähempänä Kristuksen tulemusta kuin ensimmäiset kristityt, viettävät kaikkein vähiten aikaa hänen edessään.

David Wilkerson - Näky (s. 52-56)