keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Ihmisen osuus

Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne. (Apostolien teot 3:26 )


Jeesuksesta ei ole mitään hyötyä ennen kuin ihminen kääntyy pois pahuudesta. Se on ihmisen osuus, kääntyä pois pahuudesta.

Jeesus pelastaa. Hän vapauttaa. Mutta hän ei pelasta ja vapauta ennen kuin ihminen kääntyy pois pahuudesta. Sitä joku kutsuu myös parannukseksi, joka on enemmän kuin Jumalan puoleen kääntyminen. Se on kääntymistä pois pahuudesta. 

Ilman sitä ei voi pelastua ja hyötyä Jeesuksesta millään tavalla. Millä ikinä me korvaamme tuon "kääntyä pois pahuudesta", olkoonpa se kuinka kaunista tahansa, se vesittää pelastuksen. "Ottaa vastaan Jeesus", "Antaa elämä Jeesukselle" ja "uskoa Jeesukseen" tulee välttämättä sisältää "kääntyä pois pahuudesta". Jos näin ei ole, johdamme ihmisiä käännynnäisyyteen ja helvettiin.

Tänä aikana on kirkkaasta asetettava jokaisen eteen pelastuksen ehdoksi "kääntyä pois pahuudesta" kaikella vakavuudella ja syvyydellä! Silloin Jeesuksesta on vasta hyötyä.

Tämä aikamme kristillisyys sanoo, että "Jumala kääntää ihmisen pois pahuudesta". Ei! Ja vielä kerran ei! Apostolinen pelastuksen kultainen ehto on, että kaikkien ihmisten itse on tehtävä kaikkialla parannus ja käännyttävä pois pahuudesta. Älkäämme muuttako tätä totuutta. Silloin johdamme ihmisiä kadotukseen. Jeesus kyllä pelastaa, mutta synnistä pois kääntyminen on ihmisen osuus.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kelvottomat

Tämä bloggaukseni tulee lyömään otsaani monien kristittyjen piirissä liberaalin kristityn leiman. Kristityn, joka on antanut periksi penseälle ja epäraamatulliselle kristillisyydelle. Toivon kuitenkin, että se saisi uskovat vakavasti ajattelemaan seurakuntakulttuuriamme eräässä kysymyksessä.

Ketä ihannoimme?

Herätysliikkeistä ja kirkkokunnista riippumatta me ihannoimme John Wesleytä, Charles Finneytä, Jonathan Edwardsia, Paavo Ruotsalaista, Urho Muromaa sekä herra Whitfieldiä. Me siteeraamme heidän saarnojaan, ylistämme heidän kautta uskoontulleiden ihmisten lukumäärää sekä haikeana muistelemme heidän saarnojensa sielunpaloa.

He ovat miehiä, joiden palveluntyön kautta on pelastukseen tullut sisälle miljoonia ihmisiä. Herra on sitoutunut aikanansa heihin väkevällä tavalla. Paljon väkevämmin kuin tämän päivän suomalaisiin julistajiin yhteensä. Heidän työnsä kautta on pelastunut miljoonia sieluja. Heidän palvelutyönsä hedelmä on vertaansa vailla.

Me tekopyhät!

"Kukittaessamme heidän hautojaan" me olemme kuin fariseukset Jeesuksen aikana, jotka surkuttelivat kivitettyjä ja tapettuja profeettoja. Siteeratessamme, ihannoidessamme ja ylistäessämme heidän palvelutyötään olemme tiedostamattamme äärimmäisen vakavan ulkokultauksen ympäröimänä. Emme ehkä kaikki, mutta iso osa meistä.

Nimittään yksikään edellämainituista pelastuneista Jumalan ruhtinaista ei tänään pääsisi monien meidän ehtoollispöytäämme. Vaikka he olivat aikanaan tulleet sisälle parannukseen, pelastukseen ja osallisiksi Kristuksen uhrista, me sulkisimme heidät ehtoollisyhteytemme ulkopuolelle. Antaisimme osallisuuden Kristuksen vereen ja uhriin mennä heidän ohitseen.

Eräs tunnettu julistaja sanoi minulle ottavansa ehdottomasti John Wesleyn puhumaan seurakuntaansa. Kuitenkaan hän ei päästäisi häntä seurakuntansa ehtoollispöytään. Tämä toiminta antaa ymmärtää, että Wesleyn osallisuus Kristukseen olisi jotenkin puutteellinen. Eikö ole hyvin ristiriitaista toimintaa? Ottaa puhumaan mahdollisesti ehtoolliskokoukseen, mutta ei ehtoollisyhteyteen!

Meidän monissa seurakunnissa nimittäin vaaditaan uskovien upotuskaste, jotta pääsemme ehtoolliselle.

Jos toimisimme katsomatta ihmiseen ja johdonmukaisesti, emme voisi päästä noista edellämainituista Jumalan miehistä ketään ehtoolliselle, jos pääsyehtona on uskovien upotuskaste. Puhumaan kyllä ottaisimme heidät, mutta ei ehtoollisyhteyteen. Kehumme heitä, siteeraamme heitä, pidämme heitä kirkkohistorian suurimpina vaikuttajina, mutta sulkisimme heidät yhteytemme ulkopuolelle. Miten tekopyhää!

Jeesus

Ottakaamme Jeesuksesta mallia.

Hän antoi Juudakselle ehtoollista, vaikka tiesi Juudaksen sydämen tilan. Hän antoi Juudaksen itse tehdä valinnan ehtoollisen suhteen. Jeesus ei antanut maljan kulkea Juudaksen ohi vaan tarjoi sen Juudakselle.

Jeesuksella oli maan päällä Juudaksen kohdalla avoin ehtoolliskäytäntö.

Sivuhuomautuksena kysyttäköön: kumpi olisi sopivampi ehtoolliselle: Urho Muroma vai Juudas, vaikka jälkimmäinen oli upotuskastettu?

Viimeisen ehtoollisen aikana Jeesus sanoi opetuslapsille, että seuraavan kerran he nauttisivat yhdessä ehtoollista Isän valtakunnassa taivaassa. Siellä Jeesus itse vyöttäytyisi ja itse palvelisi meitä perille päässeitä. Hän itse tarjoilisi jokaiselle meille viinipuun annin ja leivän. Siis kaikille taivaaseen päässeille tarjotaan avoin ehtoollispöytä olipa kyseessä katolinen tai helluntailainen.

Häpeä taivaassa

Mitä sinä sanot, jos perillä taivaassa Jeesus itse tarjoilee vieressäsi olevalle katoliselle uudestisyntyneelle papille ehtoollisen? Mitä sanot, jos vieressäsi istuu körttiläinen luterilainen Paavo Ruotsalainen, jolle Jeesus tarjoaa ehtoollisen? Kiellätkö Jeesusta? Tuomitsetko Hänet liberaaliksi ja epäraamatulliseksi? Itse kokisin syvää häpeää, jos Jeesus tarjoaisi ehtoollista hänelle, jolta minä sen eväsin. Hän kelpaisi Jeesukselle mutta ei minulle. Mikä häpeä! Mikä ylpeys ja tekopyhyys!

Totuus on, että Jeesus itse tarjoilee taivaassa ehtoollisen jokaiselle perille päässeelle. Kysynkin sinulta: tarjoaisiko Jeesus maan päällä ehtoollisen satojatuhansia sieluja voittaneille evankelistoille John Wesleylle tai Chrales Finneylle? Noille miehille, joiden elämä oli pelkkää Herran valtasuuruuden näytöstä ja Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen käytännöllistä osoittamista. Heille, joiden kautta Kristus ilmaantui tälle maailmalle Pyhän Hengen voimassa ehkä suuremmin ja voimakkaammin kuin yhdenkään helluntailaisen, vapaakirkollisen tai baptistin kautta. Heillekö ei kuuluisi ehtoollinen ja osallisuus Kristuksen uhriin? Hekö eivät ole osallisia Kristuksen ruumiista? Mekö olemme mutta hei eivät? Taivaassa heille kuitenkin kuuluu ehtoollinen. Kiellätkö Jeesusta antamasta taivaassa ehtoollista heille vedoten Raamattuun? Lähdetkö taivaassa ehtoollispöydästä pois syyttäen Jeesusta liberaaliksi, kun hän jakaa jokaiselle uudestisyntyneelle ehtoollisen?

Et kai sinä kiellä ehtoollista maan päällä heiltä, joilta Jeesus ei kiellä ehtoollista taivaassa? Ole varovainen! On kyse hyvin vakavasta itsensä korottamisesta ja veljesyhteyden rikkomisesta. On varottava, ettemme pilko Kristuksen ruumista osiin. Se ei varmasti miellytä itse Kristusta.

Kelvoton ehtoollisen nauttiminen

Haluan herättää sinua miettimään Paavalin varoittavia sanoja:

"Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista, sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään.. Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole?.. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen." (1.Kor. 11:21-22,27)

Tuohon aikaan Herran aterian nauttiminen oli sellaista, että rikkaat mässäilivät omissa tiloissaan ja köyhät olivat nälissään eristyksessä omissa tiloissaan. Ja tuo oli Herran aterin kelvottomasti nauttimista. Toinen ruumiinjäsen sai ehtoollisen ja toinen ei. Kristuksen ruumis jaettiin osiin. Sen jäsenet eriarvoistettiin ehtolliiskäytännössä. Ja se oli pahaa Paavalin silmissä. Se aiheuttajat olivat kelvottomalla sydämellä ehtoollisella. Siitä Paavali antoi vakavan varoituksen.

Ole rakas konservatiivinen kristitty ystäväni varovainen sulkiessasi uskon veljeäsi tai sisartasi ehtoollisyhteyden ulkopuolelle. Sulkiessasi Kristuksen ruumiin jäsenen pois yhteydestä, suljet pois osan Kristuksesta. Veljesi ja sisaresi on osa Kristuksen ruumista. Kristus ei ole jättänyt häntä erilleen itsestään, mutta sinäkö voit tehdä niin?

Oppi yhdestä kohdasta

Tiedän kyllä Apostolien tekojen toisen luvun kohdan, jonka pohjalta jätetään tuhannet pois ehtolliselta. Teetkö yhdestä kohdasta opin? Moitit katolisia, jotka tekevät kiirastuliopin yhden kohdan pohjalta, etkä näe, miten itse olet ehkä samanlainen ehtoollis-kysymyksessä.

Apt. 2:41,46 pohjalta voisimme vetää myös sen johtopäätöksen, että vain upotuskasteella käyneet ovat kelvollisia rukouskokouksiin ja Sanan opetuskokouksiin. Jos sallimme kastamattomat rukouskokouksiin, mutta emme ehtoolliselle, emme ole johdonmukaisia Sanan tulkinnassamme. Emme voi tehdä yhdestä kohdasta siis kaiken kattavaa oppia.

Olet tarkkana, ettei taustalla ole oma hengellinen erinomaisuus ja ylpeys omasta näennäisestä uskonnollisesta opista ja perinnäissännöstä, jolla teet Jumalan sanan tyhjäksi. Varo, ettei se valo, jonka luulet itsessäsi olevan, olekin Kristuksen silmissä pimeyttä. Jos sinä et kykene täällä menemään samaan ehtoollispöytään veljesi kanssa, miten voit tehdä sen taivaassa?

Siinä meille kaikille vähän mietittävää.


lauantai 7. huhtikuuta 2018

Herran työn kylkiäiset

Ihannoitko Paavalin palvelutyötä - hänen voiteluaan, voimaansa ja lähetysmatkoja, joissa Jumalan voima ilmeni epätavallisen voimakkaalla tavalla? Kyllä, niin minäkin. Me haluamme hänen voimansa ja voitelunsa.

Onkohan meiltä unohtunut yksi asia.

Apt.13 luku kertoo Paavalin ensimmäisestä lähetysmatkasta. Paavali oli erotettu julistamaan evankeliumia nimenomaan Pyhän Hengen lähettämänä.

Tule mukaan Paavalin ensimmäiselle lähetysmatkalle.

1. Pysäkki: Kypros. Vastassa on paha henki ja tietäjä.

2. Pysäkki: Pisidian Antiokia. Paavali saa osakseen pilkan ja vainon. Heidät ajetaan ulos kaupungista.

3. Pysäkki: Lystra. Paavali kivitettiin siihen kuntoon, että hänen luultiin kuolleen.

Minkä pysäkin kohdalla itse olisit luovuttanut?

Tämä kuitenkin opettaa sen, että Jumalan työ ei ole kabineteissä olevaa pikkutakki-illusiota. Se on verta, hikeä ja kyyneleitä, koska Perkele vihaa sitä. Ja mitä suuremmin olet Jumalan Hengen lähettämänä matkassa, sitä suuremmin Perkele vastustaa. 

Jos sinä olet siis Jumalan Hengen lähettämänä Jumalan työpellolla, älä anna minkään vastustuksen latistaa työtäsi. Se on vain osoituksena siitä, että olet oikealla tiellä.

Tämä kaikki oli Paavallille täysin luonnollista. Ei mikään yllätys tai poikkeus. Hän sanoo:

sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon. (1.Kor. 16:9)

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Petetty sukupolvi

Sydämelläni on äärimmäisen raskas taakka ja jopa epätoivoisen syvä suru erään kristikunnassamme kypsyneen ongelman vuoksi. Voit olla aivan vapaasti eri mieltä asiasta. Kuitenkin kirjoitan siitä, mikä on vuosien oman henkilökohtaisen kokemuksen ja hedelmäntarkkailun tulosta. Lukija tutkikoon itse sen todenperäisyyden.

He eivät tunne evankeliumia

Olemme tulleet sellaiseen aikaan, jossa monet seurakuntamme nuoret sekä nuoret aikuiset eivät enää monin paikoin näytä tietävän, mitä on aito evankeliumi. Moniin seurakuntiin näyttää kasvaneen sellainen nuorten epämääräinen joukko, joka ei koskaan ole kuullut sitä evankeliumia, jota Kristus ja apostolit julistivat. Sitä evankeliumia, jota vuosisatojen ajan suuret Jumalan miehet ja naiset ovat julistaneet kantaen valtavaa satoa Jumalan valtakunnan aittoihin. Tätä evankeliumia ei tänään enää kirkoissa ja seurakunnissa kuule. Taivas yksin tietää, kuinka suuri tämä ongelma on viimeisen kahden sukupolven joukossa.

Jeesuksen evankeliumi

Tuon lyhyesti esiin Raamatuista, mitä on evankeliumi. Äläkä nyt lankea väittämään näiden kohtien olevan irti asiayhteydestä reväistyjä. Nämä kohdat ovat koko Raamatun kivijalka ja perusta. Näiden Raamatun kohtien varaan rakentuu koko Jumalan sana ja seurakunta.

Heprealaiskirjeen 6. luvun mukaan uskon alkeiden ensimmäinen asia on parannus. Ilman parannusta sinulta puuttuu kaikki. Ilman sitä et omista Jeesusta.

Johannes Kastaja oli mies, joka valmisti nimenomaan Jumalan kansaa vastaanottamaan Jeesuksen. Mutta ennen sitä kansan oli tehtävä jotain. Ja se jokin oli parannus. Ilman sitä kukaan ei voinut omistaa Messiasta. Ilman sitä, Vapahtajasta ei olisi mitään hyötyä, vaikka kuinka uskoisi Häneen. Asia oli niin korvaamaton ja ehdoton, että Johannes jopa esti miehiä menemästä kasteelle, koska heidän parannuksensa ei ollut tarpeeksi syvää ja sydämen tasolla olevaa perustavanlaatuista synnin hylkäämistä ja siitä pois kääntymistä.

Kun Jeesus aloitti toimintansa Hän alkoi julistaa evankeliumia. Niin. Ole tarkkana. Hän alkoi julistamaan evankeliumia ja sanoi: "tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ihmisten tuli ensin tehdä parannus synneistään kuin voisivat tulla uskoon.

Ilman parannuksen teko synnistä ihmisen yllä olisi Jeesuksen mukaan kadotustuomio. Hän sanoo: "ellette tee parannusta, te kaikki hukutte".

Kun Jeesus lähettää opetuslapset matkaan kyliin julistamaan evankeliumia, opetuslapset julistivat, että "on tehtävä parannus", jotta voisi pelastua.

Luukkaan evankeliumin lopussa olevaan lähetyskäskyyn kuuluu saarnata ennen muuta "parannusta syntien anteeksisaamiseksi".

Apostolien evankeliumi

Kun Pietari Jumalan Hengen voitelussa julistaa ja käy käsiksi juutalaisten arimpaan syntiin, he tulevat voimakkaaseen synninhätään. Kun he kysyvät, mitä on tehtävä pelastuakseen, Pietari vastaa: "Tehkää parannus".

Kun Pietari ja Johannes edelleen jatkavat toimintaansa juutalaisten keskuudessa, he sanovat pelastusta etsiville "tehkää parannus, että teidän syntienne pyyhittäisiin pois".

Kun evankeliumia ensimmäistä kertaa julistetaan pakonoille julkisesti, opetuslapset ylistävät Herraa todeten "Jumala on antanut pakanoillekin parannuksen pelastukseksi".

Paavali jatkaa edelleen pakanoiden parissa evankeliumin julistusta. Hän toteaa kreikkalaisille pakanoille, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus".
Efesolaisille uskoville Paavali yötä päivää opetti, että on tehtävä parannus.

Korinttin uskoville Paavali toteaa, että "Jumalan mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen".

Ilmestyskirjassa parannussaarnat vain tiivistyvät ja kovenevat. Ilmestyskirja on täynnä kehotusta parannukseen.

Kuka on tehnyt sen?

Jos minulla olisi tänään niin iso pasuuna, että voisin saada sen äänen jokaisen kristikunnan jäsenen korvien kuuloon, kysyisin ensimmäisenä kaikilta: "Oletko tehnyt parannuksen?" Ilman sitä kaikki muu on turhaa. Ei ole uskoa, ei Isää, ei Jeesusta eikä mitään hengellistä kasvua, jos ei ole tehty parannusta synnistä. Et voi ohittaa selittelemällä tai suuttumalla tätä totuutta Jumalasi edessä. Jumala ei tee kohdallasi mitään hengellistä, ellet itse ensi hylkää syntejäsi ja tee niistä parannusta.

Tänään parannuksesta sanotaan, että "se on sellaista joka päiväistä väärien asioiden poislaittamista". Ei ole! Ei kertakaikkiaan ole! Tuo on itsensä parantelua ja ulkokuoren siistimistä. Se ei ole parannus.

Mitä on parannus?

Ensinnäkään parannusta ei voi tehdä koska vaan ja kuka vaan. Raamattuhan sanoo, että ihminen ei voi ottaa mitään ellei sitä anneta ensin ylhäältä.

Näemme Raamatusta, että Jumalan sanan ja Hengen yhteisvaikutuksesta tulevan synnintunnon kautta ihmisessä herää tarve saada kaikki synnit anteeksi. Ihminen näkee oman kadotetun tilansa ja kauhistuu sitä Jumalansa edessä. Jos ihmisellä ei ole polttavaa synnintuntoa ja Jumalan Hengen antamaa näkökykyä omien syntiensä suhteen, hän ei voi koskaan tehdä parannusta. Tiedän, että metanoia on mielenmuutos, mutta se on enemmänkin. Sen taakse kätkeytyy oman synnin sairauden pohjaan asti näkeminen. Jeesushan sanoo, että vain sairas ihminen tarvitsee parantajaa, ja Hän on tullut kutsumaan vain syntisiä parannukseen. Jos ihminen ei tunne omaa syntistä kuoleman tilaa, ja näe, että synti on sen aiheuttaja, hän ei voi tehdä aitoa parannusta.

Ihmisen on tultava ensin näkemään oma järkyttävä tilansa Jumalan lain ja pyhyyden edessä. Jos tämä näkökyky puuttuu, parannusta ei voi tehdä. Ihmiselle ei synny muuten halua kadottaa vanhaa elämäänsä.

Tämän päivän monelle nuorelle kristitylle oman elämän kadottaminen on suurta lakihenkeä ja vääristeltyä evankeliumia. Mutta Jeesuksen mukaan kukaan ei voi olla Hänen opetuslapsensa eikä seuraajansa ilman oman elämän kadottamista. Niin Jeesus sanoo. On kadotettava oma vanha elämä. On nähtävä se vihollisena, roskana ja kadottavana sairautena, jos tahtoo olla Jeesuksen opetuslapsi. Muuten ei voi saada lahjana Jumalan antama uutta elämää. (luuk. 14:26-27, matt. 10:38)

Parannus ja oman elämän kadottaminen voi onnistua vasta silloin, kun ihminen on tarpeeksi syvällä ja ahtaalla omien syntiensä kanssa. Pelkkä katuminen ja harmittelu ei riitä. Ne ovat usein vain krokotiilin kyyneleitä. Juudaskin katui ja palautti rahat, mutta meni suoraan helvettiin.

Syvä parannuksen mieli saa ihmisen vihaamaan omaa lihallista elämää ja haluaa hylätä sen kokonaan. Ihmisen täytyy tulla siihen pisteeseen synnintunnossa, että hän ei enää rakasta ja vaali omaa syntiään ja maailmallisuuttaan. Hän on valmiina antamaan pois kaiken, että saisi omakseen Jeesuksen antaman elämän. Vanhan elämän kadottaminen on Jeesuksen sanojen mukaan uuden elämän tinkimätön hinta. Ilman vanhan kuolemista ja täydellistä kadottamista, ei voi syntyä mitään uutta ihmisen elämässä. Uusi luomus syntyy sillä ehdolla, että vanha luovutetaan ehdoitta pois.

Tätä kaikkea on parannus. Oletko sinä tehnyt sen? Oletko sinä kilvoitellut päästäksesi sisälle ahtaasta portista? Jeesuksen mukaan monet haluavat ja yrittävät päästä sisälle siitä, mutta eivät voi. Kuulitko? He yrittävät, mutta eivät voi! He kompastuvat uskon alkeiden ensimmäiseen oppituntiin: parannukseen. Jos se ei ole aitoa vaan puolinaista, epärehellistä ja tinkimällä tehtyä, portista ei mennä sisälle kaidalle tielle. Ihminen ei pääse edes tien alkuun ilman parannusta ja oman elämän kadottamista.

Petetty sukupolvi

Kirjoitukseni ydin on tässä:

Meille on kahdenkymmenen vuoden aikana syntynyt seurakuntiin jo kaksi sukupolvea, joista suuri osa ei ole koskaan tullut uskoon sisälle parannuksen, uudestisyntymän ja ahtaan portin kautta. Heille tämänkin kirjoituksen sanat ovat täysin vieraita. Heille tämä kirjoitus on lakihenkistä myrkkyä, johon he suuttuvat ja ahdistuvat. Kaikki sellainen julistus, mikä tuomitsee heissä olevan penseyden ja synnin, on lakihenkiä ja harhallista synnittömysoppia. He vääristelevät tämänkin kirjoituksen sanoja omaksi kadotuksekseen, koska eivät halua eroon synneistään ja itselleen elämisestään. He levittelevät tämän tyyppisistä  kirjoituksista pilkallisia vitsejä, koska todellisuudessa Jumalan sana satuttaa murtumatonta sydäntä. On helpompi kieltää totuus kuin murtua sen edessä.

Oikeasti he eivät edes usko, että synnin kahleista voi vapautua. He ovat vuosia yrittäneet omin voimin katkoa synnin siteitään ja aina epäonnistuneet. Heidän light-evankeliuminsa ei ole voinut vapauttaa synnin siteistä, koska se ei ole Raamatun evankeliumia. Heidän evankeliuminsa sisältää vain "uskon" ja "Jeesuksen vastaan ottamisen" sekä "syntien anteeksi pyytämisen". Eikö olekin oikeita asioita? Mutta nämä eivät välttämättä vielä sisällä parannusta. He ovat oikeasti väärän ja saastuneen opetuksen uhreja, koska heille evankeliumi on peitto, joka vedetään synnin yli. Heidän Jeesuksensa ei vapauta synnistä niin kuin Raamatun Jeesus tekee. Heidän Jeesuksensa ei vaadi oman elämän ja puolivillaisuuden kadottamista vaan hyväksyy heikkoudet. Niin. He nimittävät jatkuvaa synnissä elämistä lankeiluksi ja heikkoudeksi, ja näin luovat itselleen uskonnollisen illuusio-Jeesuksen, joka hyväksyy kaiken synnin.

Heille Jeesus ei ole synnistä vapauttaja vaan kaveri, jonka silmien alla voi katsella pornoa ja pelata väkivaltapelejä aivan surutta. Heidän Jeesuksensa hyväksyy tämän kaiken. Eivätkä he raukat ymmärrä, että he eivät seuraa Raamatun Jeesusta, joka ei hyväksy syntiä. Raamatun Jeesus vaatii, että synnistä on tehtävä parannus. He eivät tunne Raamatun suurta autuasta totuutta, että oikea Jeesus antaa itse voiman kaikkeen, minkä Hän ihmiseltä vaatii.

Lopuksi

Toisen kuningasten kirja 2. luvussa on puhutteleava profetaalinen kuva tästä ajasta, jossa nyt elämme.

Elisan tullessa Jerikoon, sen miehet tulivat Elisaa vastaan. He sanoivat, että kaupungin asema on hyvä, mutta vesi on saastunutta, ja se tuottaa keskenmenoja ja kuolemaa. Elisa käski tuoda suoloja uudessa astiassa, ja heittää ne vesien lähteelle. Näin tapahtui ja vesi parani. Se ei enää tuottanut kuolemaa vaan elämää. Enää ei syntynyt kuolleita lapsia vaan eläviä.

Tänään vesi, jota nuorillemme juotetaan, on kristikunnassamme monin paikoin niin saastunutta, että se tuottaa kuolleita lapsia. He ovat kyllä lapsen näköisiä, mutta  heissä ei ole elämää. Heillä on se nimi, että he elävät, mutta hengellisesti he ovat kuolleita niin kuin Jeesus eräästä seurakunnasta sanoi Ilmestyskirjan alussa.

Syy tähän ei ole lapsissa vaan vedessä. Vesi ei ole puhdasta Jumalan sanaa vaan uskonnollisen kompromissievankeliumin saastuttamaa. Emme ole halunneet loukata lapsiamme liian kovilla saarnoilla. Emme ole halunneet olla niin tiukkapipoisia kuin menneet sukupolvet olivat. Emme ole halunneet julistaa heille lakia, etteivät he kauhistuisi ja pelästyisi. Olemme vähätelleet syntiä ja kuitanneet sen halvalla armolla. Olemme sanoneet lapsillemme "rauha, rauha, vaikka rauhaa ei ole". Ja juuri siksi, koska lain terävä rokotusneula ei koskaan ole saanut lävistää ja tuomita nuoriemme sydämen ajatuksia ja aivoituksia, evankeliumin henkeä pelastava kallis neste on valunut hukkaan. Näin seurakunnissamme syntyy kyllä edelleen lapsia, mutta he ovat kuolleita jo syntyessään. Meille syntyy uskovia ja kastettuja jäseniä, mutta ei uudestisyntyneitä parannuksen tehneitä Jumalan lapsia ja Jeesuksen seuraajia. He ovat noita Simonin lailla uskovia ja kastettuja, mutta kiinni vääryyden siteissä ja sydämet muuttumattomina matkalla helvettiin.

Meillä on seurakunnissamme tänään lähetyskenttä. Ja tuota kenttää on hyvin vaikea enää saavuttaa, koska heille on opetettu evankeliumi, josta he kynsin hampain pitävät kiinni. Heidät on rokotettu kuolleella evankeliumilla aitoa evankeliumia vastaan. Heistä on tullut immuuneita synnintunnolle ja aidolle parannukselle. Onneksi Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Turhautuneet

Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. (Room. 6:14)

Lueppa tarkasti edellä mainittu kohta. Lue se vaikka kahteen kertaan ja maistele sen jokaista sanaa. 

Turhautuneet

Kristillisellä kentällä törmää usein 2. tai 3. polven uskovaisiin, jotka ovat totaalisen turhautuneita uskonelämään, koska he eivät ole saaneet voimaa voittaa syntiä elämässään. Samarialaisen Simonin lailla he uskovat Jeesukseen ja ovat kastettuja, mutta he ovat salaa kiinni vääryyden siteissä.  Heitä ahdistaa Raamatun kehotukset ja ravistelevat herätyssaarnat, koska ne tuomitsevat liikaa heissä olevaa syntiä. He eivät ole koskaan päässeet voitolle himoistaan ja helmasynneistään.

He pitävät itseään uskovaisina, mutta ovat antaneet periksi synnilleen, koska sen voittaminen on mahdotonta. He perustelevat tilaansa "olenhan heikko!" ja "olenhan vain ihminen"- tyyppisillä selityksillä, jossa he piiloutuvat heikkoutensa taakse. Voimattomina he turvaavat Jumalan armoon ja kuumeisina etsivät Raamatustaan kohtia, joilla he voisivat liennyttää alati syyttävää omaatuntoa. He toivovat löytävänsä Raamatusta kohdan tai kirkkokunnasta pastorin, joka antaisi heille perustellun luvan olla kiinni siinä synnissä, josta he eivät koskaan ole omin voimin päässeet eroon.

Kun joku julistaja puhuu parannuksesta, itsensäkieltämisestä tai kyseenalaistaa synnissä kiinni olevien taivaspaikan, he suuttuvat. He tuomitsevat julistajan lakihenkisenä puoskarina mustalle listalle. He pilkkaavat ja nauravat häntä. He etsivät kelvottomia ystäviä, joiden kanssa he voivat puhua pahaa tuosta Jumalan sanan palvelijasta, jolla olisi ratkaisu heidän perimmäiseen ongelmaansa.

He toimivat samalla tavalla kuin Herodes silloin, kun Johannes Kastaja kävi käsiksi Herodeksen rakkaimpaan ja arimpaan syntiin. Herodes ei tahtonut tehdä parannusta ja suuttui. Siksi Johannes menetti päänsä.

Ongelma

Esitän nyt avoimesti erään ratkaisun tällaisten "kristittyjen" tilaan. Pyydän, ettet suutu vaan koettelisit sen Herrasi edessä. 

Kaikkihan lähtee siitä, että ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Kyse ei ole siis siitä, että ihminen suorittaa pelkästään vapaiden suuntien sakramentaalisen toimituksen eli syntisen rukouksen. Kyse on siitä vastaako Jumala tuohon rukoukseen taivaasta. Kyse on siitä, onko Jumala uudestisynnyttänyt ihmisen vastauksena tuohon rukoukseen. Raamattuhan sanoo, että vilpillisestä syntiä rakastavasta sydämestä nousevaa rukousta Hän ei kuule (Ps. 66:18).

Jos tätä uudestisyntymistä ei ole tapahtunut, kaikki kilvoittelu on täysin turhaa. Jos ihmisen sisälle ei ole syntynyt uutta luomusta, jossa Jumalan Henki antaa voiman ja jumalallisen luonnon kautta kumpuavan elämän ihmisen sisimpään, kaikki ihmisen hurskaimmatkin yritykset ja ponnistukset ovat tuhoon tuomittuja.

Ihmisestä on saattanut tulla kyllä vapaakirkollinen, helluntailainen, baptisti tai luterilainen, mutta kyse on siitä, onko Jumala tehnyt hänestä uuden luomuksen. Onko vanha kadonnut ja uusi tullut tilalle? Ei ole ihme, että vanhan luomuksen eli vanhan Aadamin voimilla yritetyt taistelut syntiä vastaan epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen, koska sydämessä ei ole Pyhän Hengen kautta tullutta voimaa voittaa syntiä.

Surullisinta on se, että nämä seurakuntakoneiston aikaan saamat luomukset eivät koskaan pääse ymmärtämään Jumalan armon syvintä olemusta. Armo vapauttaa synnistä! Nimenomaan. Armo ei ole peitto, joka vedetään synnin yli. Armo ei pidä ihmistä hävijäjänä syntiä vastaan vaan armon alla synti nujerretaan. Armo ei ole jokin säälittävä viltti viluiselle rääkätylle lampaalle, jonka alla voi rypeä itsesäälissä, vaan se on voima, joka luo uudeksi koko elämän. Se muuttaa rääkätyn lampaan terveeksi ja parantaa haavat. Sen alla ei synti rääkkää lammasta vaan lammas vapautuu synnin siteistä.

Armo antaa voiman syntiä vastaan. Se ei koskaan jätä paikalleen ihmistä. Se vie ihmistä aina pois päin synnistä. Armon alla oleva ei voi olla synnin orja, koska Armo kasvattaa irti synnistä (Tiitus 3). Kuka tahansa voi tehdä nopean diagnoosin itsestään: jos olen synnin orja, en ole armon alla.

Nyt ongelmana on vain, jos ihminen ei ole armon alla vaan luulee olevansa armon alla. Hän epätoivoisesti etsii pastoreita ja irrallisia Raamatunkohtia tilansa hyväksymiseksi. Hän toivoo olevansa synneistään huolimatta armon alla. Sydäntä jäytää valtava rauhattomuus ja levottomuus. Epävarmuudessaan tällainen ihminen säntäilee sinne tänne etsien lohtua, mutta hän ei sitä löydä, koska sydän ei ole uudestisyntynyt. Kaikki yritykset elää Raamatun ohjeiden ja Jumalan tahdon mukaan kilpistyvät päin seinää, koska ihminen tekee tuon kaiken ilman uskon perustaa, uudestisyntymää.

Petos

Me olemme tehneet valtavan virheen siinä, että olemme uskotelleet ihmisten olevan Jumalan lapsia, vaikka he eivät koskaan ole uudestisyntyneet. Hoidamme heidän levottomuuksiaan ja rauhattomuuttaan armon lääkkeellä, vaikka he eivät ole vielä sisällä armossa. Heidän sisällään on vain muuttumaton sydän, jota he eivät edes itse myönnä.

Heille on kerrottu, että he ovat uskossa, kun rukoilevat perässä jonkin rukouksen, vaikka he eivät ole olleet vielä kypsiä tekemään parannusta. He eivät ole vielä niin Jumalan Hengen ja Sanan murtamia, että olisivat olleet valmiita luovuttamaan kaiken väärän pois. Jotkut innokkaat pastorit ovat menneet savisilla saappaillaan heidän viereen ja niittäneet hennon raa'an marjan, jota Jumalan Henki ei ole vielä saanut kypsyttää valmiiksi. Näin he ovat pilanneet monen etsikkoajan taitamattomuudellaan.

Heistä on tullut käännynnäisiä eikä uskovia. He ovat kaksinverroin pahempia helvetinlapsia, koska nyt he ovat petoksen uhreja. Heille on sanottu, että he ovat terveitä, vaikka tautia ei ole vielä parannettu. Olemme lääkäreinä antaneet heille terveen paperit, vaikka sisällä on tappava syöpä. Olemme parannelleet oireita emmekä sairautta.

Ei ihme, että ei ole voimaa synnin yli. Ei ole ihme, että he kaatuvat ja turhautuvat. Ei ole ihme, että he suuttuvat niihin lääkäreihin, jotka pelästyttävät heidät oikealla diagnoosilla tappavasta syövästä. Ei ole kiva nähdä omaa kadotettua tilaa, kun vuosikymmenet seurakunta on sanonut kaiken olevan kunnossa. 

Kaikkein tärkeintä on se, minkä diagnoosin Jumala sinusta antaa. Mitä Jumala sinun sydämesi tilasta sanoo. Tiedätkö Jumalasi edessä, että olet uudestisyntynyt? Osaat ulkoa Joh. 3:16, mutta ahdistut ja suutut, kun sinulle saarnataan Joh. 3:36:sta. Kun sinulta vaaditaan kuuliaisuutta, Jumalan tahdon tekemistä ja puhtautta, suutut ja ahdistut. Et voi sietää heitä, jotka käyvät käsiksi helmasynteihisi, koska he paljastavat liian kipeällä tavalla todellisen tilasi. Se sattuu liikaa. Etkä kuitenkaan tiedä, että juuri pienimmät, mitättömimmät ja tavallisimmat syntisi ovat niitä, jotka estävät sinua pääsemästä ahtaasta portista sisälle kaidalle tielle iloon ja Jumalan lasten vapauteen.

Löydät aina kyllä ison joukon pastoreita ja sielunhoitajia tueksesi, kun etsit armoa heikkouksiisi. Hekin ehkä luulevat, että olet uudestisyntynyt. He eivät tiedä, että ongelmasi talon jatkuvaan horjumiseen on sen perustuksen puuttuminen. Sen perustana on hiekkaa eikä kalliota. Ja siksi se ei pysy pystyssä. Perustusta ei aikoinaan tehty parannuksella, Jeesuksen veren pesolla ja uudestisyntymällä vaan uskonnollisella toimituksella vanhan luomuksen varaan. Ja siksi talosi horjuu. Siksi rakennus ei pysy pystyssä. Siksi Jumalan tahdon tekeminen on niin mahdottoman tuntuista. Siksi synti voittaa sinut aina, koska itse sodit sitä vastaan eikä Pyhä Henki armon kautta.

Ratkaisu

Niin. Synti ei voi sinua hallita, jos olet armon alla. Ei kertakaikkiaan voi, vaikka kuka sanoisi mitä. Suutu vain, mutta Jumalan edessä et viimeisellä tuomiolla voi suuttua. Muuttumattomalla sydämellä ja synnin orjana tulet kokemaan perikadon ellet tee parannusta ja hylkää helmasyntejäsi.

En voi antaa sinulle etsikkoaikaa. En voi uudestisynnyttää sinua. Sen vain tiedän, että tarvitset kipeästi niitä. Tarvitset aitoa lääkettä, joka voi sinut parantaa. Tarvitset uudestisyntyä ylhäältä.

Sinun osuutesi on perinpohjainen syntien hylkääminen ja jättäminen. Jumala kyllä uudestisynnyttää sinut, mutta sinun on luovuttava kaikesta. Se on opetuslapseuden hinta. Et saa vaalia pienintäkään syntiä sydämessäsi. Mitään muutosta ei silloin tapahdu. Onko tämä lakihenkeä? Ei. Vaan armoa. Armo tulee vapauttamaan sinut synnistä ja muuttamaa elämäsi. Se tuo sisääsi Jumalan elämän ja uuden luomuksen. Se poistaa vanhan ja antaa kaipaamasi levon sekä rauhan sisimpääsi. Et ole enää luulevainen vaan uskovainen.

Uudestisyntyneenä sinun on helpompi elää parannuksessa kuin synnissä. Niin. Kuulit oikein. Jeesus on vahvempi kuin lihasi ja syntisi. Uusi luomus kiertää synnin kaukaa ja elää alati parannuksessa. Uudestisyntymättömälle tämä on mahdotonta uskoa. Hänelle tämä on "synnittömyysoppia", jonka hän tuomitsee harhaksi. Siitä ei nyt ole kyse. Me tarvitsemme kaikki "jalkojen pesua" aika ajoin, mutta uudelle luomukselle on vasten mielistä elää Sanan ohjeiden vastaisesti. Hänellä on uusi luonto joka karttaa tunkiot ja halajaa elää puhtaudessa.

Irstas armo sen sijaan ei vapauta synnistä vaan toimii peittona, joka sallii synnin. Irstas armo kulkee tänään seurakunnissa oikean armon nimellä, mutta hedelmistä se voidaan tunnistaa vääräksi. Se ei vapauta ketään vaan jättää ihmiset muuttumattomiksi. Se miellyttää lihaa, koska se ei vaadi entisen elämän kertakaikkista kadottamista. Kuitenkin se on petollisinta myrkkyä, mitä ihmiselle voi tarjota. Se tappaa sielun, koska se jättää ihmisen synteihinsä.

Kumman armon alla itse olet: irstaan armon vai Jumalan armon? Elämäsi hedelmistä sinä sen tunnistat, jos tahdot olla lahjomattoman rehellinen itsellesi.


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Mies, joka rakasti pientä kettuaan

Japanissa asuva lähettiystäväni kirjoitti jokunen päivä sitten sähköpostia, jossa hän sivusi Juudas Iskariotia. Hänen kommenttinsa sai minussa aikaan positiivisen ärsykkeen, jonka seurauksena aihe alkoi elämään hengessäni.

Aivan yhtäkkiä edessäni oli veret seisauttava ilmestys tuosta Saatanan kätyrinä pidetystä miehestä, jota Tuonelan kuumuus on grillannut jo lähes 2000 vuotta.

Hän aloitti hyvin

Oletko ajatellut tuon miehen olleen paha ja kiero mies alusta asti? Raamattu kuitenkin sanoo, että Juudaksella oli apostolinvirka ja Jumalalta saatu palvelutehtävä, josta hän vilpistyi pois (Apt. 1:25). Niin juuri. Hänellä oli suuri virka ja tehtävä aluksi, mutta jossain vaiheessa Hänen elämäänsä tuli jotain väärää. Ja tuo valheellinen vilppi käynnisti vilpistymisen prosessin hänen elämässään. Ja tuo vilpistyminen johti luopumukseen.

Juudas Iskariot - opetuslapsi

Kerran oli päivä, jolloin Jeesus Nasaretilainen kutsui Juudaksen seuraamaan häntä henkilökohtaisesti. Juudas vastasi kutsuun ja Raamatun mukaan jätti kaiken seuratakseen Jeesusta.

Hän oli opetuslapsi, joka täytti opetuslapseuden kriteerit. Hän oli hylännyt entisen elämän, kieltänyt itsensä, jättänyt kaiken ja seurannut Jeesusta. Nämähän olivat ehtoja, jotka Jeesus itse asetti opetuslapseuden hinnaksi. Ja Juudas täytti ne. Siksi Raamattu esittelee Juudas Iskariotin täysivaltaisena opetuslapsena. Hän oli Herralta kutsun saanut mies, joka seurasi Jeesusta, uskoi Häneen ja oli kastettu raamatullisella kasteella.

Väkevä evankelista

Eräänä päivänä Mestari kutsui Juudaksen luokseen muiden opetuslapsien kanssa. Hän antoi Juudakselle vallan ja voiman ajaa ulos riivaajia ja parantaa sairaita.

Raamattu kertoo, miten Juudas muiden opetuslasten kanssa lähti pareittain liikkeelle Israelin kyliin julistamaan väkevästi parannusta, evankeliumia, tekemään voimatekoja ja kastamaan ihmisiä.

Juudas oli siis väkevä katuevankelista, jonka kätten kautta tapahtui erikoisia voimatekoja. Hänen suunsa kautta köyhille julistettiin evankeliumia, ja ihmiset parannuksen, uskon ja kasteen kautta tulivat Jumalan omiksi. Niinhän Jeesuksen antama esimerkki oli. Saarnata parannusta ja uskoa evankeliumi. Tätä mallia Juudas Iskariot toteutti.

Nimi Uudessa Jerusalemissa

Juudakselle oli varattu oma nimilaatta Uuden Jerusalemin kyljessä sekä paimensauva, jolla hän saisi olla johtamassa Israelin heimoja tulevana aikakautena. Varattuna oli myös kruunu ja suuri tehtävä tulevana aikana.

Tie oli auki suureen menstykseen. Kutsu oli mitä mahtavin ja majesteetillisella arvovallalla lahjoitettu tällä Keriotin kylän nuorelle miehelle. 

Mutta eräänä päivänä tapahtui kuitenkin jotain, mitä koskaan ei olisi pitänyt tapahtua.

Pienet ketut

Eräänä päivänä Juudaksen elämään tuli petos. Hän salli tietoisesti valheen ja vääryyden elämänsä. Hänen sydämensä viinitarhaan pääsi livahtamaan pieni kettu, jota Juudas ei tahtonut ottaa kiinni. Ja niin kävi, että ajan myötä tuo pieni kettu kasvoi suureksi. Juudas ei enää saanut kettua kiinni vaan kettu pääsi turmelemaan Juudaksen sydämen viinitarhan.

Kukaan muu tosin ei havainnut Juudaksen sydämen tilaa. Kaikki näytti ulospäin samanlaiselta kuin ennenkin. Sydämessä oleva vilppi pysyi äärimmäisen hyvin kätkettynä loppuun asti kaikilta muilta paitsi Jeesukselta. Muilla opetuslapsille ei ollut pienintäkään aavistusta Juudaksen sydämen tilasta. Se ei näkynyt ulospäin.

Jeesus kyllä huomautti asiasta yleisesti useaan otteeseen Juudakselle. Hän antoi aikaa Juudakselle parannuksen tekoon. Hän oli pitkämielinen. Hän rakasti Juudasta. Hän ei häväissyt Juudasta muiden edessä vaan odotti ja toivoi.

Oksa tippuu puusta

Kuitenkin eräänä päivänä Juudakselle annettu armonaika loppui. Synti nakersi hänen oksaansa ja lopulta se putosi pois viinipuusta.

Hänen sydämensä huone tuli tyhjäksi. Siellä ei asunut enää Pyhä Henki vaan se oli nyt hylättynä. Vapaana kenelle tahansa. Autio syntinen sydän, joka huusi henkimaailmalle tyhjyyttään.

Perkele tulee sisälle

Ja niin lopulta koitti päivä, jolloin Perkele tuli Juudakseen sisälle. Näin Raamattu sanoo.

Tuo mies, joka itse oli kerran ajanut perkeleitä muista ulos, oli nyt Perkeleen asuntona. Hän ei enää hallinnut itseään vaan Perkele hallitsi häntä. Hänen armonaikansa oli kulunnut umpeen. Synti oli kypsyny täyteen mittaansa ja synnyttänyt kuoleman.

Ja niin eräänä päivänä tuo niin pieni viattoman näköinen kettu, joka kauniiden valkoisten tassujensa kanssa asteli Juudaksen viinitarhaan, syöksi Juudaksen helvetin syvyyksiin.

Mitään ei ollut enää tehtävissä. Hänen arvokas kutsunsa siirtyi toiselle miehellle, Mattiaalle. Nimikyltti Uuden Jerusalemin seinällä otettiin pois ja Juudaksesta tuli ikuinen varoittava esimerkki vilpilliselle kristitylle, joka salassa hautoo omaa pientä rakasta syntiään ja vilppiään.

Petari ja Daavid

Huomaa, että Saatana yritti seuloa Daavidia ja Pietaria. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä, koska kyseiset herrat olivat valmiit kitkemään väärät istutukset heti juurineen pois.

Näiden miesten lankeemukset olivat ulkonaisesti monin verroin pahemmat kuin Juudaksella. Juudaksen salasynti oli jopa mitättömän näköinen vertattuna Daavidin ja Pietarin lankeemuksiin. Hetkinen. Nimenomaan lankeemuksiin. He kompastuivat ja nousivat. Hylkäsivät väärän eivätkä selitelleet sitä. Ja niin Saatana ei saanut näitä miehiä. Tämän vuoksi pienet synnit saattavat olla usein tuhoavempia kuin suuret lankeemukset. Pieniä vähätellään kun taas suuria kavahdetaan.

Entä sinä?

Näin kävi Jeesuksen opetuslapselle, joka eli lähellä Jeesusta lähes neljä vuotta. Hän sai parhaan Raamattukoulun, mitä kukaan voi saada. Hän sai parhaan paimennuksen ja ohjeet palvelutyöhön, mitä kukaan koskaan tulee saamaan. Hän sai kokea armoa ja rakkautta Jeesuksen käsien alla. Mutta auttoivatko ne Juudasta? Eivät auttaneet, koska Juudas ei tahtonut tehdä parannusta valkoisista synneistään. Mikään tieto, menestys tai hengellinen lahja ei korvannut Juudaksen elämässä parannusta vilpinteosta. Valitettavasti juuri menestys hengellisessä työssä saa Jumalan ihmisen vähättelemään omia valkoisia pieniä syntejään. Ja juuri ne pienet synnit ovat niitä, jotka syöksevät ihmisen perikatoon, jos hän ei tee parannusta.

Juudas Iskariot: apostoli, parannussaarnaaja, parantajaevankelista, Jeesuksen opetuslapsi ja seuraaja, jonka sanojen edessä riivaajat pakenivat, on tänään valtavissa tuskissa Tuonelan kuumuudessa. Ja tuo tuska tulee kestämään hänellä ikuisuuden. Hänen vaivansa savu nousee aina ja ikuisesti, koska hän ei ajoissa hylännyt muka niin pientä valkoista syntiään lopullisesti ja perusteellisesti.

Edes Jeesus ei kyennyt säilyttämään häntä uskossa, koska Juudas itse valitsi pitää kiinni vilpistä, joka oli hänen silmissään niin rakas ja ehkäpä mitättömän kaltainen.

Ehkä sinulla on jokin vääryys elämässäsi. Ehkä olet sallinut sen, koska Jumala edelleen käyttää sinua. Se saa sinut uskomaan, ettei syntisi ole niin paha asia Jumalan silmissä. Ehkä luotat Jumalan armoon ja rakkauteen. Olethan heikko vajavainen ihminen. Tiedätkö, että hengellisillä saavutuksilla ja menneisyyden voitelulla ei ole mitään merkitystä, jos edes yksi pieni synti hallitsee elämää. Synti on äärettömän vakava asia. Älä anna sen hämätä itseäsi, että Jumala käyttää sinua. Niin Jumala käytti Juudastakin. Hän oli voimakkaammassa Jumalan käytössä kuin useimmat meistä. Ja silti hän on nyt helvetin esikartanossa odottamassa tuomiopäivää. Jumala antoi aikaa hänelle parannuksen tekoon. Et voi tietää kauanko Jumala antaa sinulle aikaa parannuksen tekoon. Juudas pelasi venäläistä rulettia ja hävisi. Hän luuli, että hän hallitsi syntinsä ja pystyisi elämään kahdella tiellä taiteillen. Hänellä oli turvallista elää Jeesuksen opetuslasten joukossa. Eihän sieltä kukaan häntä ryöstäisi? Siinä Juudas erehtyi. Hän oli eräänä päivänä Perkeelle vapaata riistaa. Edes Jeesus ei lähtenyt Juudaksen perään. Etsikkoaika oli ohi.

Kuinka pitkällä sinun armonaikasi on synnillä leikkijä? Koska sinun oksasi putoaa puusta? Milloin sinun pieni valkoinen kettusi on niin iso, että se tapaa sinut? Et voi sitä tietää.

Ratkaisusi

Siispä, jos tänään kuulet Hänen äänensä, älä paaduta sydäntäsi. Ahkeroi ja tee parannus. Ilman parannusta Jeesuksesta ei ole sinulle mitään hyötyä. Ei ollut Juudaksellekaan.  Tee kerrankin täyttä totta. Käänny pois synneistäsi. Hylkää ne kokonaan ja lopullisesti.  Älä vaali niitä sydämessäsi. Kavahda niitä. Näe ne oikeasti sellaisena myrkkynä, joka tappaa sinut. Tuo ne Kristukselle ja kadu niitä. Hänellä on avaimet vapauttaa sinut niiden kahleista täydellisesti. Ei Hän sinulta omaa voimaa vaadi vaan koko sydämen. Ei hän ole kiinnostunut sanoistasi vaan sydämesi tilasta. Tällä mielenlaadulla saat Jeesuksen veren alla vielä kerran aloittaa alusta.

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Rokotus uuskalvinismia vastaan

Kalvinismi, tuo oppi joka alusta alkaen on saanut niin sanotut kristityt vuodattamaan toisinajattelevien verta. Sen opin alla on tapettu tuhansia ihmisiä kiivaan uskonnollisen hengen valtaamana. Tutkippa joskus kalvinismin historiaa ja totea, kuinka verinen ja likainen se on. Sama viha ja lihallisen uskonnollisuuden kiihko jäytää kalvinistien sielumaailmaa tänä päivänä.

Viime vuosina on Suomessa noussut erityisesti nuorien keskuudessa jonkinlainen uuskalvinismin uusi tuleminen. Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa suoraan Sanasta nuorelle uskovalle tai etsijälle Jumalan sanan näkemys asioista, joita Jean Calvin aikoinaan esitti. Rukoukseni on, että edes yksi lammas säästyisi tämän opin teräviltä hampailta kirjoituksen seurauksena.

Vastustamaton armo


Jumalan armo on kalvinismin mukaan vastustamaton. Ihminen ei kykene vastustamaan Jumalan pelastuskutsua. Sen mukaan Jumala vaikuttaa ihmisessä tahdon, johon ihmisellä ei ole mitään vastaan sanomista. Eli ihminen  ei voi sanoa "ei" Jumalan tahdolle, kun Hän kutsuu pelastukseen. Ihminen on siis tahdoton ja aivoton puupökkelö, jonka sisimmässä Jumala käytännössä itse valitsee ihmisen puolesta. Onko tällä opilla mitään raamatullista pohjaa?

Jeesus sanoo Jerusalemin asukkaista:

Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. (Matteus 23:37)


Siis Jeesus tahtoi kutsua Jerusalemin pelastukseen, mutta Jerusalem ei tahtonut. Jerusalem vastusti Jumalan tahtoa ja onnistui siinä. Ja tiedämme kaikki, mikä korpitaival juutalaisia kohtasi tuon kohtalokkaan valinnan seurauksena aina meidän päiviimme saakka.

Tämä kumoaa siis vastustamattoman armon.

Jumala kutsui juutalaisia kerran ja sanoi:

Niin kuin he eivät kuunnelleet, kun minä kutsuin, niin en minäkään kuunnellut, kun he huusivat apua, sanoo Herra Sebaot. (Sakarja 7:13)


Jumala kutsui juutalaisia pelastukseen, mutta juutalaiset vastustivat kutsua ja valitettavasti onnistuivat tälläkin kertaa siinä.

Tämäkin kohta kumoaa vastustamattoman armon.

Sananlaskuissa on kuvattu tapahtumasarja, jossa Herra kutsuu eräitä syntisiä pelastukseen. Katsokaapa, miten kävi.

Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,  vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,    niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;  kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.    Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. (Sananlaskut 1:24-28)


Jumala kutsui, mutta syntisillä on voima vastustaa Jumalan kutsua. Ja he onnistuivat. Etsikkoaika meni ohi, ja ovi oli lopullisesti suljettu.

Tämä on kolmas kohta, joka kumoaa vastustamattoman armovalinnan.

Jumalan armo on mahdollista torjua. Siksi Heprealaiskirje sanoo vakavan varoituksen:

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Jos kerran isät eivät päässeet pakoon torjuessaan luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, vielä vähemmän pääsemme pakoon me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. (Hepr. 12:25)


Rajallinen sovitus


Tämä hirvittävä oppi tahtoo sanoa, että Jeesus kuoli vain harvojen puolesta ristillä. Siis vain niiden puolesta, jotka hän on valinnut pelastukseen. Ja he eivät siis voi vastustaa kutsua eikä menettää sitä. Siis valtaosa ihmiskuntaa kuuluu sellaiseen joukkoon, joiden syntejä Jeesus ei kantanut Golgatan ristille.

Tämä oppi on kumottu hyvin helposti eikä kestä Sanan valon edessä. Jeesuksen uhrikuolema koskee koko maailmaa, ja toimii sovituksena koko maailman synneille:


Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman. (1Joh.2:2)


Tämä kohta jo yksin kumoaa koko opin. Jumalan sana ilmoittaa, että Jeesus ei ole ainoastaan meidän, siis uskovien, Vapahtaja vaan KOKO MAAILMAN.

Lue nyt tarkkaan nuo sanat. Jeesus ei ole vain uskovien Vapahtaja vaan koko maailman. Siis koko maailman, kaikkien ja jokaisen ihmisen.

Edelleen Sana sanoo, että Jumala ei sovittanut vain uskovia Jumalan edessä vaan maailman:

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.. (2.Kor.5:19)


Raamattu antaa edelleen ymmärtää, että Kristuksen uhrikuolemalla on potentiaali koitua vaikkapa kaikkien ihmisten vanhurskauttamiseksi (olettaen, että nämä tekevät tietysti parannuksen):

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. (Room. 5:18)

Siis samalla tavalla kuin Aadamin lankeemuksen vuoksi synti toi kuoleman jokaisen ihmisen ylle, Kristuksen vanhurskaus voi koitua KAIKILLE IHMISILLE, ei vain uskoville, pelastukseksi.

Kristus siis on koko maailman syntien sovitus. Ei vain uskovien.

Ehdoton armovalinta


Tämä opin kappale kalvinismissa tarkoittaa sitä, että Jumala on valinnut vain osan ihmisistä pelastukseen. Kaikilla ei ole siis Kalvinin mukaan mahdollisuutta pelastua, koska heidät on epäsuorasti määrätty helvettiin. Vain uudestisyntyneet ihmiset on valittu, jos he kestävät loppuun asti uskossa. Muuten heitä ei olekaan valittu pelastukseen. Pelastusta ei nimittäin kalvinismin mukaan voi menettää.

Eikö Jumala siis tahdo pelastaa kaikkia ihmisiä? Ei kalvinismin mukaan. Eikö Jumala odota kaikkia ihmisiä pelastukseen? Ei kalvinismin mukaan.

Katsotaanpa, mitä Jumala itse asiasta ilmoittaa. Kalvinin sanat eivät paljoa paina, jos Jumala on asiasta eri mieltä.

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. (2Piet. 3:9)


Jumala ilmoittaa siis tässä sydämensä tahdon. Hän ei tahdo kenenkää joutuvan kadotukseen vaan kaikkien tulevan parannukseen.

Mutta Kalvinhan sanoi, että Jumala on valinnut vain tietyt pelastukseen. Jumala siis Kalvinin mukaan ei syystä tai toisesta tahdo pelastaa jokaista. Mutta Jumalan mukaan Hän tahtoo jokaisen pelastuvan. Hän ei tahdo kenekään joutuvan kadotukseen.

Tässä lisää sanomaa Jumalan sydämeltä:

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1Tim. 2:3-4)

Turha Raamattua on selitellä. Siinä se lukee. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat. Ei vain osa. Ei vain valittujen joukko. Ei vain uskovat. Vaan kaikki ihmiset, koska heidän kaikkien lunastushinta on viaton ja pyhä Jumalan Pojan veri. 

Opin epäjohdonmukaisuus ja älyttömyys

Kalvinistien evankeliumin julistuksen kärki on tylppä. Jos Kristuksen sovitustyö koskee vain oikeasti uudestisyntyneitä ihmisiä eli maksimissaan ehkä miljardia (arvio erittäin yläkanttiin) ihmistä, miten meinaat kertoa evankeliumin noille lopuille 90 prosentille? Heille ei ole silloin tarjolla evankeliumia. Se ei koske heitä. Miljardeille ihmisille ei Kalvinin mukaan kuulu evankeliumi. Joudumme julistamaan maailmalle, että "Jumala on määrännyt lähes 90 % teistä helvettiin, eikä evankeliumi kuulu teille. Jeesus ei kuollut puolestanne. Teille ei kuulu pelastus, koska rakastava Jumala ei tahdo teitä taivaaseen." Hirvittäävää tekstiä. Mutta tuota kalvinismi käytännössä on.

Ja toisaalta on maailman tyhmintä toimintaa evankelioida, jos Jumala pelastaa joka tapauksessa kutsutut. Mitä hyödyttää lähteä lähetystyöhön, jos Herra pelastaa kuitenkin pakanamailla olevat valittujen joukossa olevat ihmiset, koska he eivät voi Jumalan kutsua vastustaa? Jumala pelastaa heidät ilman aktioita, ilman kokouksia ja lähetystyötä. Jeesuksen lähetyskäskykin oli täysin turha, jos kerran nuo ihmiset pelastuvat jotenkin joka tapauksessa.

Mitä järkeä on tehdä oikeastaan yhtään mitään, jos lopputulos on jo aikojen alusta pelattu meidän voitoksi tai tappioksi? Meillä ei ole siihen mitään vaikutusvaltaa. Ei synneillämme eikä parannuksenteoillamme ja rukouksillamme. Jos olen Jumalan valinnan mukaan kadotettu, en voi pelastua, vaikka kuka tekisi mitä. Se on Jumalan ehdoton valinta. Tai jos olen aikojen alussa määrätty Jumalan toimesta pelastettujen karsinaan, pelastun joskus kuitenkin jollain tavalla. Omat ponnistelut tai kenenkään muunkaan ponnistelut ei voi Kalvinin mukaan tehdä tyhjäksi Jumalan valintaa.

Mitä järkeä ylipäätään on kilvoitella, jos pääsen taivaaseen joka tapauksessa, jos minut sinne on aikojen alusta valittu? Voin elää miten tahdon, koska pelastun, jos Herra on valinnut niin. Ja jos Hän ei ole valinnut minua, kaikki valvominen ja pyhityskilvoittelu on täysin turhaa.

Jos siis kalvinismi on totta, ihminen voi elää aivan miten haluaa, ja hän pelastuu, jos Jumala aikojen alussa niin päätti. Ja jos ei päättänyt, mitään ei ole tehtävissä.

Joten mikset kalvinisti rauhoitu jo? Lopeta kaikki ja lepää laakereillasi, koska et voi vaikuttaa kenenkään pelastukseen mitenkään. Herra pelastaa heidät joka tapauksessa, jos on valinnut niin. Ja miksi luet Sanaa, vastustat syntiä ja rukoilet? Pelastut jokatapauksessa, jos niin on määrätty aikojen alussa. Ja jos sinua ei ole määrätty, et voi pelastaa itseäsi, vaikka tekisit mitä.

Ymmärrämme jokainen, että kalvinismi sotkeutuu omaan verkkoonsa, jos sitä tarkastellaan totuuden valossa. Se on loppujen lopuksi hyvin älytön oppi. Se on täysin Sanan vastainen. Raamatun henki on täysin toinen kuin kalvinismin henki.

Ja todellisuudessa kalvinismi saa ihmisen lain alle, koska ihminen ei voi olla koskaan varma autuudestaan. Jos hän lankeaa pois, häntä ei ollutkaan määrätty pelastukseen. Kalvinistin harteilla on jatkuvasti ukaasi "Jos teet syntiä ja lankeat, etkä ehkä ollutkaan valittu, koska valitut eivät voi kadottaa pelastusta ja elää synnissä." Tämä tekee olon epämukavaksi ja vainoharhaiseksi. Ei voi tietää omaa tilaa eikä ikuista autuuttaan, koska Jumalan valinnasta ei voi loppupeleissä tietää.

Jumalan valinta ja ennaltamäärääminen


Mitä sitten tarkoittaa Jumalan ennaltamäärääminen ja valinta? Tämä Raamatunkohta on kalvinismin kivijalka. Katsotaanpa lopuksi, mitä se sanoo:

Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa.. (Room. 8:29)

Katso nyt tarkasti, mistä kaikki lähtee liikkeelle. Jumala on edeltätuntenut ihmisen valinnat ja aivoitukset. Ennen aikojen alkua ei ollutkaan ensin Jumalan sadistista valintaa "tuo helvettiin, tuo taivaaseen, tuo helvettiin, tuo taivaaseen.."- tyyliin, vaan ensin Jumala tunsi ja tiesi ne ihmiset, jotka tulevat tekemään parannuksen ja uskovat Jeesukseen. Ja juuri tuon edeltätuntemisen pohjalta Jumala määrää ihmiset pelastukseen. Niin kuin edellä totesimme, ihminen voi kieltäytyä pelastuskutsusta, jonka Jumala esittää. Ja Jumala tiesi jo aikojen alussa kuka kieltäytyy kutsusta ja kuka ei.

Jumala on edeltätuntenut ne ihmiset, jotka vastaavat kutsuun myöntävästi. Ja tämän ihmisen valinnan pohjalta, jonka Jumala on ennalta nähnyt ja tuntenut, Jumala on määrännyt hänet pelastukseen. 

Ikuisuudessa muinoin Jumala siis ensin tiesi ja tunsi valitseeko ihminen kerran omasta tahdostaan pelastuksen. Tämän jälkeen Jumala määräsi tuon valinnan tehneet ihmiset pelastukseen. Kyse ei ollut siis siitä, että Jumala suvereniteetillaan ilman syytä määräsi jotkut pelastukseen ja jotkut ei, vaan Jumala näki jokaisen ihmisen valinnan ennalta. Sen pohjalta tapahtui ennaltamäärääminen

Kerran pelastettu - aina pelastettu?

Tämä on kalvinismin ehkä tunnetuin iskulause. Onko kerran pelastettu ihminen todella ainaisesti pelastunut? Ei ainakaan Raamatun mukaan:

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.. (1Tim. 4:1)

En selittele tuota kohtaa enempää. On profetoitu, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta. Heillä siis oli Paavalin mukaan ollut pelastava usko, mutta he luopuvat siitä. Ei voi luopua sellaisesta, jota ei omista.

Toinen Sanankohta sanoo:

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois.. (2.Piet. 2:20-21)

Nämä henkilöt ovat Sanan mukaan joskus tulleet pelastetuiksi synnistä ja maailmasta, mutta lähteneet uudestaan maailmaan. Heidät tilansa on lopussa pahempi kuin alussa.

Kolmas kohta löytyy esimerkiksi Heprealaiskirjeestä:

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen.. (Hepr. 6:4-5)


Nämä ihmiset olivat kerran tulleet valkeuteen ja tulleet osalliseksi Pyhästä Hengestä. He ovat siis uudestisyntyneet kerran. Mutta nyt he luopuvat tästä kaikesta ja päättävät lähteä pois. He ovat niitä ihmisiä, jotka Eesaun tavoin myyvät tavalla tai toisella esikoisoikeutensa eivätkä pääse enää armoon sisälle. Raamattu varoittaa seurakuntaa vakavasti:


ja ettei kukaan ole haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin tahtoi periä siunauksen, hänet hylättiin, eikä hän saanut mahdollisuutta muutokseen, vaikka hän sitä kyynelin pyysi.
(Hepr. 12:16-17)

Eesaulla oli esikoisoikeus, mutta myytyään sen, hän ei enää sitä saanut, vaikka pyysi kyynelin. Seurakuntaa varoitetaan tästä.

Viimeiseksi Jeesuksen sanat. Jos pelastusta ei voisi menettää, nämä sanat olisivat täysin turhia. Jos pelastusta ei voi menettää, nämä sanat voisi poistaa Raamatusta.

Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. (Matt. 21:35-36)

Jeesus kehottaa valvomaan. Mitä hyötyä valvomisesta on, jos pelastusta ei voi menettää? Kalvinismi kuitenkin selittää tämän sillä tavalla, että jos luovut uskosta, et ollutkaan valittu. 

Raamattu kuitenkin sanoo, että viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta

Lopuksi

Syvällä kalvinismissa olevaa ihmistä on erittäin vaikea auttaa. Hän on riitaisa kiihkoilija, jota hallitsee erikoinen väittelyn henki. Hän suuttuu heti, kun joku nousee hänen näkemyksiään vastaan. "Uskonpuhdistuksen" aikana Kalvin tappoi valtavasti toisinajattelijoita. Sama vihan ja väkivallan henki on edelleen tuossa opissa mukana.

Kirjoituksen tarkoitus onkin lähinnä varoittaa ja rokottaa ihmisiä, etteivät he eksyisi tähän oppiin. Se on monella tapaa Raamatun vastainen. Kirjoituksessa oli vain muutamia jakeita kutakin kalvinismin väittämää kohtaan Raamatusta, ettei teksti venyisi liian pitkäksi. Sana kuitenkin sanoo: Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava. (1Kor. 13:1)





lauantai 24. helmikuuta 2018

Uskovainen mies vääryyden siteissä

Jokunen päivä sitten minulle kirkastui Raamatusta eräs vakava esimerkki, jonka tahdon jakaa sinulle. Rukoukseni on, että se voisi toimia jollekin aivan kuin peilinä, joka näyttää sydämen tilan. Kuin miekkana, joka tunkee läpi sydämen vääriin ajatuksiin ja aivoituksiin tuomiten ne Jumalan Hengen avulla. Minulla ei ole valtaa tuomita ketään, mutta Jumalan Sana tekee sen, kun Pyhä Henki ottaa Sanan käyttöön ja tekee omia harkittuja miekan pistoja ihmisen arimpiin paikkoihin sydämen sopukoissa. (Hepr. 4:12)

Eräs uskovainen mies

Apostolien tekojen 8. luvussa on kuvaus eräästä merkillisestä miehestä. En nyt kuvaile miehen koko hengellistä ja ulkoista profiilia vaan nostan esiin eräitä vakavia yksityiskohtia hänestä, jotka asettavat aikamme seurakuntalaiset itsetutkiskelun paikalle.

Tuo juutalainen mies, Simon, kuuli evankeliumin julistuksen evankelista Filippoksen suusta. Hän kuuli sanoman Jeesuksesta ja uskoi sen muiden samarialaisten kanssa. Hyvin pian hän ajautui muiden uskovien kanssa kasteen hautaan ja lähti seuraamaan Filippoksen toimintaa.

Simonin kohdalla toteutui näennäisesti Jeesuksen antama lähetyskäsky "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu..". Mutta pelastuiko hän? Pelastuminen sisältää ehdottomasti vapautumisen synnin kahleista. Luukkaan evankeliumissa lähetyskäskyssä apostoleille ilmoitetaan, että "parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään on saarnattava kaikille.."

Simon kulki seurakunnan mukana. Hän oli nyt osana yhteisöä, joka palveli Herraa ja otti ensi askelia pelastuksen tiellä.

Jerusalemista saapui kuitenkin eräänä päivänä Pietari. Hän tuli Hengen voimassa opettamaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Tullessaan Simonin kohdalle, hän sanoi profetaalisessa Hengessä jotain murskaavaa Simonin elämästä.

Hengen miekka pistää Simonia

Ensinnäkin Pietari ilmoitti Simonin olevan matkalla helvettiin, koska hänen sydämensä ei ollut vilpitön Jumalan edessä. Toiseksi Pietari Hengessä ilmoitti Simonin olevan kiinni vääryyden siteissä. Pysähdytäänpä hetkeksi tähän. 

Simon oli Jumalan edessä vilpillinen mies. Hän ei ollut missään vaiheessa tehnyt parannusta. Hän ei ollut kokenut myöskään sen vuoksi vapautusta synnin kahleista. Hän oli kiinni synnin siteissä. Ja juuri nuo synnin siteet estivät häntä pääsemästä pelastukseen ja vapauteen.

Simon oli kyllä uskonut järjellään Jeesukseen. Hänet oli kastettu. Mutta hän ei ollut tehnyt parannusta. Hän ei tahtonut päästää irti tietyistä synneistä. Hänen kääntymyksensä oli ainostaan sielullinen ja älyllinen kääntymys muiden peesissä. Ja koska sydämessä oli halu pitää kiinni synnistä, Jumala ei voinut uudestisynnyttää häntä. Simon oli käännynnäinen. Ei todellinen Jumalan lapsi. Hänellä oli synnin suhteen muuttumaton sydän. Hän ei ollut uusi luomus. Vanhaa ihmistä oli vain hieman jalostettu nänneisen kristillissyyden kulisseilla. Ja tuloksena oli vääryden siteissä oleva uskovaisen näköinen kastettu mies, joka oli matkalla helvettiin.

Usko on kuuliaisuutta

Uskoon liittyy aina kuuliaisuus Jeesuksen sanoja kohtaan. Ilman sitä Jumalan viha pysyy ihmisen yllä. (Joh. 3:36) Simon olisi voinut selitellä olevansa heikko ja vajavainen sekä lankeevainen ihminen. Hän olisi voinut mennä sen taakse. Mutta Pietarin sanat olivat niin terävät, että Simon riisuttiin aseista. Kukaan nimittäin ei voi mennä heikkoutensa taakse. Kristus on vahvempi kuin heikkoutemme ja voittaa ne uudestisyntyneen ihmisen elämässä. Raamatun mukaan Jumalan Pojan vapauttama ihminen on lapsi, ja siksi hän ei voi olla enää orja. (Gal. 4:7) Kristus on Golgatalla voittanut synnin kahleet ja siteet. Siksi on Golgatan työn halventamista väittää, että synnin siteissä olevana voi olla Kristuksen oma. Synnin Voittajan omana ei voi olla kiinni vääryyden siteissä. Poika on se, joka tekee synnin orjan vapaaksi. (Joh. 8. luku)

Simonin kohtalo

Simon ei perimätiedon mukaan kuitenkaan tehnyt parannusta. Hän ei tahtonut murtua aidosti Pietarin kautta tulleen Jumalan Hengen ilmoituksen alle. Hän ei tahtonut sydämestään irrottautua vääryyden siteistä. Ehkä hän piti Pietaria lakihenkisenä. Ehkä hän turvasi armoon ja uskoonsa. Mutta mitään armoa ei ollut, koska pimeydessä elävällä ihmisellä ei ole yhteyttä Jumalaan (1.Joh.1:1-7). Mitään pelastavaa uskoa ei ollut, koska Jumalan Pojan usko vapauttaa synnistä. (Room. 6:14, Gal. 2:20-21) Hänen uskonsa oli vain älyllistä totena pitävää uskoa, joka ei ollut peräisin taivaasta vaan omasta päästä. Hänen armonsa oli irstautta. Hän ei ollut Jumalan lapsi vaan perkeleen lapsi, koska hänen himoja Simon tahtoi noudattaa. (Joh. 8:44)

Entä tänään?

Ystäväni, on mahdollista uskoa ja mennä kasteelle, ja silti olla ilman pelastusta. Niin oli alkuseurakunnan aikana ja niin on nytkin. Ilman aitoa parannusta ja kääntymystä pois synneistä, sinulla ei ole mitään osaa taivaaseen. Lue vaikka Raamatun kolme viimeistä lukua. Ilman kokonaisvaltaista antautumista ja kuuliaisuutta Jumalan Poikaa ja Hänen sanojaan kohtaan, sinulla ei ole armoa vaan Jumalan viha ylläsi. (Joh. 3:36) 

Voit selitellä ja etsiä korvasyyhyyn irrallisia Raamatunpaikkoja. Varmasti löydät maastamme sadoittain pastoreita, jotka sanovat Jumalan ymmärtävän heikkouttasi ja armon riittävän. Raamattu kertoo, että heitä on kriskunta pullollaan lopun aikana: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia." (2Tim.4:3) Nämä pastorit sallivat pornoriippuvuudet, himoiten katselut ja veronkierrot. Ja heidät on helppo löytää. En puhu nyt luterilaisista palkkapapeista vaan vapaista suunnista löytyvistä pastoreista.

Mutta tuo kaikki heihin turvaaminen on typerää itsepetosta, jolla kartutat vain yllesi Jumalan vihaa tuomiopäiväksi. Luotatko ikuisen kohtalosi heidän muunnellun totuutensa ja irstaan armonsa varaan? Älä tee sitä vaan anna totuuden murtaan kerrankin sinut. Ole kerrankin rehellinen. On kyse sinun iankaikkisuudestasi.

Onko synti vaikea voittaa?

Ehkä mielestäsi synnin voittaminen on vaikeaa ja raskasta, koska olet yrittänyt kaikin voimin. Niin kuin laulu sanoo: "Joskus ehkä yhden himon voitin, mutta synnin orjaks silti jäin." Synnin voittaminen onkin mahdotonta uudestisyntymättömälle ihmiselle, joka taistelee omin voimin syntiä vastaan, jos edes taistelee. Kukaan ihminen ei ole vahvempi kuin synti. Uudestisyntymättömältä seurakuntalaiselta on mieletöntä vaatia pyhitystä ennen uudestisyntymää ja vanhurskautusta. Oletko koskaan kokenut niitä? Oletko vanhurskautunut? Jos olet, sen hedelmä on aina pyhitys (Room.6:22) eikä vuositolkulla synnissä rypeminen.  Ilman pyhitystä kukaan ei tule näkemään Herraa Heprelaiskirjeen mukaan. Vääryyden tekijät ei peri Jumalan valtakuntaa. (1.Kor.6:9)

Tämä kaikki on tänään tiukkapipoisuutta ja lakihenkisyyttä monissa seurakunnissa. Johannes Kastaja, Jeesus, Pietari, Jaakob ja Johannes olisivat kaikki tänään useissa seurakunnissa pannassa lakihenkisyyden vuoksi. Usein löytäessämme Raamatusta jotain liian syntisyyttämme tuomitsevaa kutsumme sitä lakihekisyydeksi ja heitämme sen pois. Turvaamme armoon, joka sallii pienet synnit. Emmekä edes usko ja tiedä, että armo todella vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta. (Room. 6:14) Ensimmäinen merkki pelastuksesta ja Jeesuksen kohtaamisesta on vapautus synnistä, koska sitä varten hän tuli.

Tutki itseäsi

Niinpä niin. Pyydän sinua vakavasti miettimään, oletko kiinni Simonin lailla vääryyden siteissä? Usko ja kaste ei hyödytä sinua silloin millään tavalla. Eivät ne hyödyttäneet Simoniakaan. Simon oli kadotettu vääryyden siteittensä vuoksi. Emmekä me ole tässä asiassa poikkeuksia.

Mistä siis apu?

Mitä siis tehdä? Annetaan Pietarin vastata tähän: "Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa — jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan." (Apt.8:22)

Onko tämä liian suuri hinta sinulle? Simonille se oli, eikä hän koskaan ilmeisesti päässyt sisälle autuuteen. Uskovana ja kastettuna hän kuoli vääryyden siteissä. Hinta vääryyden hylkäämisestä oli Simonille liian suuri. Oman elämänsä kadottaminen ei sopinut Simonille, vaikka se on Jeesuksen sanojen mukaan opetuslapseuden tinkimätön hinta. Vähempi ei riittänyt silloin eikä riitä nytkään. 

Mitä sinä teet pienten kullattujen vääryyden siteittesi kanssa, jotka ovat liian raskaita sinulle? Otatko Pietarin sanat varteen? Ne ovat ainoa mahdollsuutesi. Valinta on sinun.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Jumalan viholliset

Kun Jeesus puhuu lopunajoista, Hän antaa erikoisen varoituksen: Muistakaa Lootin vaimoa! (Luuk. 17:32) Uskon Herran näyttäneen minulle erittäin vakavan näkökulman tästä asiasta. Tahdon jakaa sen sinulle. (tapahtuma löytyy 1.Moos.19. luku)

Lootin perhe Sodomassa

Lootin perhekuntaan kuului kuusi ihmistä. Loot, vaimo, kaksi tyttöä ja vävyt. Herra lähetti enkelinsä Aabrahamin rukousten seurauksena pelastamaan vanhurskaat pois vihan ja tuomioiden alta, jotka Sodoman kaupunkia kohtaisivat. Näitä vanhurskaiden perheyhteyteen kuuluvia oli siis vain 6 ihmistä.

Vävyjen hukattu etsikkoaika

Kun Jumalan tuomiot olivat juuri alkamassa, Loot kehotti vävyjänsä hylkäämään Sodoman, kääntämään sille selkänsä ja lähtemään pian pois. Raamattu kertoo, että vävyt eivät kuitenkaan uskoneet Lootia. He luulivat Lootin pilailevan. He eivät uskoneet Jumalan tuomioihin synnin tähden. Ehkä heille oli opetettu vain Jumalan armosta, rakkaudesta ja pitkämielisyydestä. Jumalan viha ja tuomio tuli sen vuoksi yllätyksenä. He nauroivat Lootia, kun Loot varoitti heitä. He pitivät Lootin julistamaa sanomaa vitsinä.

Hetken kuluttua nuo miehet kuitenkin kärventyivät elävältä Sodoman kaduille, kun taivaalta alkoi sataa tulta ja tulikiveä. Noille miehille tarjottiin yksi mahdollisuus paeta tulevaa Jumalan vihaa. He hukkasivat tuon mahdollisuuden. Joskus etsikkoaikoja on vain yksi. Ja tuo aika ei ole meidän käsissämme.

Pakomatka

Pakomatkalle pääsi lähtemään siis vain neljä ihmistä kaikista Sodaman asukkaista. Herra tahtoi Raamatun mukaan pelastaa heidät kaikki.

Lootin vaimo

Kuitenkin yhden perheenjäsenen sydämessä oli jotain, mitä kukaan ihminen ei nähnyt. Siellä oli rakkaus ja kiintymys Sodoman makeaan elämään, hyvinvointiin ja elämän korskeuteen. Tuo yksi ihminen, Lootin vaimo, ei elänyt Sodoman riettaudessa eikä synnissä. Ei. Hän selvästi kavahti niitä. Hän eli miehensä rinnalla vieroksuen Sodoman syntiä. Se vaivasi jakuvasti heitä. Hän tiesi sen vääräksi ja karttoi sitä. 

Kuitenkin hänen sydämensä rakasti salaa Sodoman hyvinvoinnin anteja. Ehkä hän rakasti Sodoman marketteja, hajusteita, toreja, vaatteita, sisustustarjontaa ja kaikkea muuta, mikä ei suoranaisesti ollut syntiä. Hän tiesi sen nyt jäävän lopullisesti taakse ja se sai hänet kääntymään vielä kerran Sodomaan päin. Vain yksi kaihoisa katse vielä elämän korskeuteen sekä silmäin pyyntöön ja niin Jumala muutti Lootin vaimon suolapatsaaksi. Vaikka Lootin vaimo näennäisesti lähti pois Sodomasta, hänen sydämensä kuitenkin jäi sinne. Hänen sydämensä huone oli lakaistu kaikesta räikeästä suuresta synnistä, mutta ei puhdistettu maailmallisuuden likatahroista. Ja sen vuoksi hän ei säästynyt Jumalan tuomioilta ja kokenut pelastusta.

Kukaan ei tiennyt Lootin vaimon sydämen tilaa. Ei Loot eikä tytöt. Vain Jumala näki. Jumala oli Lootin vaimon elämässä tärkeämpien asioiden joukossa, mutta ei tärkein. Hän rakasti Jumalaa, mutta Sodoman tarjonta oli todellisuudessa rakkaampaa. Hänellä jäi ikävä Sodoman hybinvointia. Hän ei olisi halunut luopua siitä. Ja juuri tuo rakkaus maailmallisuuteen esti häntä pääsemästä tuomiota pakoon.

Puolet pääsi perille

Vain puolet vanhurskaiden perheväestä eli kolme ihmistä kuudesta pääsi pelastukseen ja välttivät Jumalan tuomion ja vihan.

Entä me?

Jeesus tulee pian ja Jumalan viha vuodatetaan maailman yli sen synnin tähden. Ystäväni voit olla varma, että vielä tänään rakkaus maailmaan on vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Tarkkaa sydäntäsi, mitä se rakastaa ja mistä se todella saa nautintonsa ja ilonsa. Se ei ehkä elä synnissä mutta se voi olla kiinni tämän maailman korskeudessa ja silmäin pyynnössä. Onko aamulla ensimmäinen ajatuksesi Jeesuksessa, koska Hän on niin rakas? Vai alatko heti suunnittelemaan päivääsi, miten voisit elää sen itsellesi mukavasti?

Ajan käyttömme ja elämämme näyttää onko Jeesus todella rakkain. Sanamme ei tee Jeesusta rakkaimmaksi ja tärkeimmäksi vaan tekomme ja elämämme. Voimme peittää seurakuntaelämän, palvelustyömme ja hengellisen toimintamme alle valtavan määrän rakkautta maailmaa kohtaan. Ja tämä kaikki voi tapahtua vieläpä niin taitavasti, ettei kukaan näe. Ei edes lähin ihminen. Mutta Jumala näkee meidän tekomme. Niinhän Jeesus Ilmestyskirjan seurakunnille sanoi: "Minä tiedän sinun tekosi.." Ei ole mitään salattua sinun sydämessäsi. Hän tietää mitä ja ketä se rakastaa. Ja se kaikki tulee kerran julki. Hän näkee palaako sydämesi ensirakkauden tulta Jeesusta kohtaan vai maailman anteja kohtaan. Kummasta saat suuremman ilon: Jeesuksesta vai maailman anneista? Ole rehellinen. On parempi selvittää asiat nyt kuin jäädä kerran suolapatsaana katselemaan, kun Jeesus hakee omansa tuuliin ja pilviin. 

Kerran ylösoton hetkellä moni hurskasta elämää elävä "kristitty" jää tänne, koska hän rakasti maailman huveja enemmän kuin Kristusta. Etkö usko? Lue kymmenen morsiusneidon vertaus siitä, millainen nimenomaan Taivasten valtakunta, ei maailma, on Jeesuksen tullessa tänne. Puolet odottavasta morsiusjoukosta jäi sammuneen lampun kanssa kolkuttamaan ja anomaan toista mahdollisuutta. Sitä ei heille kuitenkaan enää koskaan annettu. Ovi oli lopullisestin suljettu.

Jumalan viholliset

Maailman ystävä on Jumalan vihollinen. Mikä hirvittävä totuus onkaan kerran uskovan huomata, että hän kaikesta hurskaudestaan huolimatta oli Jumalan vihollinen. Niin. Jumalan vihollinen. Ei saatana, ei saatananpalvoja, ei natsi, kommunisti tai ateisti vaan maailmaa rakastava kristitty. Ei ole vaarallista, jos jokin inhimillinen taho tai saatana on vihollisemme. On maailman vakavin ja peljättävin asia, jos olemme Jumalan vihollisia. Maailman ystävä on sellainen. (Jaakob 4:4)

Tutkikaamme itseämme

Tarkkaa nyt sydäntäsi kristitty! Palaako se tälle maailmalle? Löydät kyllä hurskaana Raamattua tuntevana kristittynä ehkä näennäisiä selityksiä oman tilasi turvaksi Sanasta, joilla voit turvata elämäntapaasi. Mutta ole nyt kerrankin rehellinen. Jeesus ei hyväksy selityksiä silloin, kun hän tulee. Hän näyttää kuin filminauhalta koko sydämesi tilan etkä voi silloin itseäsi millään puolustaa.

Siispä tehdään täyttä totta tänään. Räväistään sydämemme irti Sodomasta ja paetaan tulevaa vihaa. Se on tulossa eikä Jumala sitä pyytele meiltä anteeksi. Meidän on tultava synteinemme, penseyksinemme ja maailmallisuutemme kanssa Jeesuksen luokse ja hylättävä se kaikki kokonaan. On kadotettava oma elämä, jotta voisi olla opetuslapsi. On vihattava omaa elämäänsä voidakseen olla Jeesuksen seuraaja. Liian kovia sanoja? Niin onkin tämän viihde-kristillisyyden keskellä. Mutta ne ovat Jeesuksen sanoja eivätkä ne muutu. Niiden on muutettava meidät ja murrettava sydämemme ja tuomittava siellä oleva pinnallisuus sekä maailman rakkaus. Silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidän sydämemme kaikesta synnistä ja uudistaa palvelemaan elävää Jumalaa omatunto puhtaana.

Lopuksi kaksi Raamatunkohtaa sinulle pureskeltavaksi. Jumala ei pyydä niitä meiltä anteeksi vaan saakoon ne tuomita meissä sen, mikä tuomittavaa on ja muuttaa sydämemme.

Jaakobin kirje 4:4

... ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

1. Johanneksen kirje 2:15-17

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Diakonien inflaatio

Oletko muuten miettinyt miten vääristynyt kuva meillä on diakoneista? Heidät mielletään tätä nykyään usein hiljaisiaksi introverteiksi tyypeiksi, jotka eivät evankeliumintyössä ja opettamisessa pärjää. Heidän työnsä on yleensä vain käytännön avustamista ja ns. järjellistä Jumalan palvelemista.

Tätä nykyään he eivät juuri koskaan ole Hengen voimaisia miehiä, jotka voittaa sieluja ja joiden kautta armolahjat ilmenee. En halua yleistää tätä kaikkiin, mutta jokainen seurakuntatyössä oleva voi tehdä omat johtopäätöksensä asiasta.

Raamatun diakonit

Kun luetaan tarkkaan apt. 6.-8. luvut niin havaitaan heidän kriteerikseen ensinnäkin tulisi olla "täynnä Pyhää Henkeä". Muita ei siihen saanut asettaa. Tämän kriteerin edessä ei saanut tehdä kompromissia.

Stefanus

Stafanus oli diakoni. "Täynnä Henkeä ja uskoa". Hänen kättensä kautta tapahtui väkeviä tunnustekoja (apt. 6. ja 7. luku) ja ihmeitä. Ihmisiä pelastui valtavasti eikä vastustajat voineet mitään sille viisudelle ja voimalle, jolla hän saarnasi ja julisti. Stefanus oli diakonina evankelista, parantamisen armolahjan omistaja ja taitava opettaja. Tunnetko sinä tällaista diakonia tänään?

Filippos

Filippos oli myös diakoni. Apt. 8. luku kertoo, miten hänen kauttaan väkeä tuli liukuhihnalta uskoon ja herätyksiä syntyi ihmeellisesti. Valtavia tunnustekoja tapahtui Samariassa ja riivaajat pakenivat tuon miehen Sanan edessä. Herran Henki välillä jopa tempaisi hänet yliluonnollisesti sinne tänne, missä evankeliumia tarvittiin. 

Filippos oli evankelista, parantamisen ja voimatekojen armolahjan kantaja sekä taitava opettaja. Tunnetko sinä ketään tällaista diakonia?

Vanhimpien suuri vastuu seurakunnissa

Meidän tulisi miettiä tarkasti keitä asetamme diakoneiksi. Riittääkö meidän kriteeriksemme vähempi kuin alkuseurakunnan kriteeri "täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa"? 

Ihmettelen miksi diakonit ovat tänään vain ruokassin pakkaajia tai huolienkuuntelijoita. Niin olivat Stefanus ja Filipposkin ruoka-avustajia, mutta se oli vain jäävuoren huippu heidän työstään. En halveksu yhtään näitä tehtäviä, koska ne ovat täysin raamatullisia ja korvaamattoman arvokkaita. Mutta emme silti voi unohtaa Raamatun asettamaa diakonien mallia. 

Miksi tänään diakonit eivät ole opettajia ja raittiisti karismaattisia evankelistoja? Tässä on sinulle ohittamattoman tärkeä kysymys pohdittavaksi varsinkin, jos olet vanhimmistoveli.

Minulla ei ole tähän vastausta.